Nuoret paikkaansa etsimässä

Tämän ajan nuori on samaan aikaan sekä onnekas että pelokas. Onnekas siksi, että mahdollisuuksia on rajattomasti. Pelokas siksi, että oman paikkansa löytäminen vaatii itsensä koossapitämistä ja vahvuuksiensa tuntemista. Tiedon yltäkylläisyys hämmentää ja yhteiskunnan ilmapiiri luo paineita menestymiselle.

Yleisellä tasolla käydään keskustelua syrjäytymisestä, koulupudokkaista tai peräkammarin pojista.

Harvoin pysähdytään yksilön kohdalle. Yksilön, jolta toivotaan ehdotonta suoriutumista niin koulusta, opinnoista ammattikoulussa tai lukiossa.

Erityisesti pojat, lukion tai ammattikoulun jälkeen, joutuvat pohtimaan armeijapalvelusta, joka katkaisee suunnitelmat tulevasta.

Jokainen nuori on aina yksilö. Hänellä on lapsuuden perhe, joka voi olla ehyt ja kannustava. 

Hänellä voi olla uusperhe, jossa ei ole aikaa toisen osapuolen nuorelle tai hänet on kuitattu näkymättömäksi.

Hänellä voi olla kaksi kotia, mutta ei yhtään aikuista. Hänellä voi olla huolehtiva vanhempi, joka on keinoton tunnistamaan nuoren identiteetin kehittymisen.

Kaverit ovat useimmiten turva ja vertaistuki.

Nuoren kohtaaminen elämänsä käännekohdissa, on tärkeää. On välttämätöntä kuunnella, olla hiljaa ja kuunnella. Vaikka vanhemmilla olisikin huoli pinnalla, tuomitseminen ei johda parempaan. Päinvastoin.

Olen tänään tavannut kaksi nuorta, jotka poikkeavat täysin toisistaan, mutta ovat hyviä kavereita.

Kontakti syntyi arkisen keskustelun kautta.

Toinen heistä tuntui olevan jo selkeästi kiinni yhteiskunnan rattaissa. Oli työpaikka ja säästöjä. Armeijaan meno oli kuitenkin esteenä lukion jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiselle. Hän totesikin, että on parempi kuulostella aloja, jotka kiinnostavat, eikä rynnätä suinpäin vain johonkin.

Toinen pohti elämäänsä syvemmin epäonnistujana. Hän koki, että hän ei ole missään hyvä. Lukion päättötodistus oli hyvä ja ylioppilasarvosanoilla yliopistoon pääsy ei olisi ongelma.

Mutta, hänen kokemuksensa itsestään oli vähättelevä. 'Tuntuu, että en ole missään hyvä' – kuulosti surulliselta.

Teimme netissä masennustestin, josta hän sai 9 pistettä 12:ta, joka on jo masennusdiagnoosin mitta. 

Tärkeä pysähtyminen.  Tapaamme ensi viikolla. En rahasta, olen läsnä ja kuuntelen.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu