Tunnustuksia

Lähdin v. 2017 Vantaan kuntavaaleihin sitoutumattomana Vasemmistoliiton ehdokkaana.

Ajatuksenani oli, että voisin jollain tavoin päästä vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon. Jos en ylimmissä edustustoissa, niin vähintäin alemmissa päätöksentekijöiden prosesseissa, kuten erilaisissa lautakunnissa tms.

Vaalimökillä, Myyrmäessä, oli hyvin edustettuna jäsenistö ja aiemmat kuntavastaavat. Hyvin käyttyäytyvä, hieno mies, otti minut vastaan, kuin mahdollisen häviäjän. 

Keskustelin vaalimökkiä hallinnoivan kanssa. Hän esitteli painetussa Vasemmistoliiton vaaliesitteessä kaikki potentiaalit, jotka saattaisivat tulla valituiksi.  Ihmettelin, miksi minua hän ei ottanut puheeksi.

Pahoitin mieleni, mutta en halunnut ilmaista. Olisi pitänyt.

Olin ehdokkaana. Tosin hän, itsekin.

Minulla ei ollut vaalibudjettia, eikä minulle kerrottu, että olisin voinut saada nettisivut käyttööni. Vasta loppuvaiheessa joku ehdokas kertoi, että hänellä on Vasemmistoliiton maksamat sivut vaalityötään varten.

Jopa nimikilven saaminen näytti ylivoimaiselta. Lopulta, puolueen päävastaavan avulla nimilaattani tuotiin Tikkurilasta Myyrmäkeen. Silloin se oli jo tarpeetonta.

Salamyhkäisyyttä lisäsi se, että minut otettiin avosylin vastaan äänten kalastajaksi, mutta ei oikeasti potentiaaliksi vaikuttajaksi.

Sain ääniä monilta ei-vassareilta. En tehnyt markkinointia, enkä ollut aiemmin Vantaalla tunnettu. Tosin, minulla oli tikkuaskeja, mutta nekin olivat kadonneet, yllättäen.

Kun kyselin sitten viikkojen kuluttua, vaalien jälkeen,  mahdollisista lautakunta- tai muista edustuksellisista paikoista, sain vastauksen, että meillä on vielä kesken sukupuolijakauma.

Lopulta huomasin, että myös sähköpostiviestittelyssä oli osoitteeni jäänyt kadoksiin. Kävivät risteilyllä, josta minulle ei kerrottu. 

Nyt, ovat lopulta onnistuneet sähköpostittelun, jossa olen myös mukana. 

Valitettavasti kuitenkin liian myöhään.

En tiedä,  onko vasemmistolaiset sisäpiiriläiset niin vahvoilla näissä alueellisissa vassaripiireissä, että jyrätään tietoisesti pois ne ehdokkaat, joita ei haluta vaikuttajiksi.

Vasemmistoliitto tuhoutuu vähitellen. Vahinkoa aiheuttaa nyt eniten pj Li Andersson, joka ei enää edusta työväestöä, vaan yksisilmäistä näkemystään kulttuureista ja kansoista, jotka mielestään kärsivät.

Suomalainen enemmistö on täysin unohtunut.

Punaisten puolella tapettu isoisäni ei ole enää arvo eikä mikään. 

Menemme vuoden 2018 alussa, perheenä, muistamaan isoisäämme, isisoisoisäämme ja isoisoisoisäämme, vuonna 1918  helmikuun lopussa surmattua Oskari Immosta, jonka mestaamisesta tulee kuluneeksi 100 -vuotta.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu