Suomen kehityksen vuodet 1970 – 80!
Suomalaista uskottavuutta syntyy, jos palaa vuosia taaksepäin ja tunnustaa tosiasiat.
Ensimmäisen lapseni syntymän aikoihin, 1972, maassamme ei ollut kunnallista päivähoito-oikeutta.
Opiskelija-asuntomme yhteydessä oli päivähoitopaikka Pikku-Iida, jossa vauva-aika onnistui. Sen jälkeen piti etsiä yksityinen päivähoito.
Lehti-ilmoittelun kautta, paikka löytyi, mutta pian ilmeni, että hoito oli kaikkea muuta kuin lapsen hoitoa. Yllätyskäynnillä tiesin, että hoitaja on ongelmainen ja otin lapseni välittömästi pois.
Pulassaoleminen oli hirvittävää, keinoja oli vähän, jos lainkaan.
Seuraavan lapsemme syntyessä 1980, olimme edelleen tilanteessa, että lapselle piti hakea yksityinen hoitaja, jos aikoi palata takaisin työhönsä.
Muistan, miten talvipakkasilla kuljetimme pienokaistamme Talin golfkenttien ylitse hoitopaikkaansa, Munkkivuoressa asuneelle, entiselle raitiovaunurahastajalle, jonka työura oli päättynyt.
Olemattoman eläkkeensä takia, hän joutui etsimään lisätienestystä lastenhoidosta. Kiitos hänelle R.I.P.
Onneksi, noista ajoista on jäljellä vain paha uni!
Maassamme on tapahtunut merkittävää kehitystä lasten päivähoito-oikeuksien toteutumisessa.
Sosiaalipsykologinen kehitys on merkityksellisintä.
Vuosi 1980 oli kuitenkin merkittävä, sillä joitakin vuosia sen jälkeen, kansakuntamme alasajo käynnistyi.
Unohtumattomat vuodet 1971 – 1985!
Ilmoita asiaton viesti
Nyt palataan aikaan, joka mahdollisti lastenpäivähoidon, äitien työssä käymisen mahdollistamisen, demokratian unelman!
Itse jouduin selviytymään aikanani, ilman kaikkia etuisuuksia, jotka nykyajassa ovat.
Mietin, mitä nyt, kun hyvinvointivaltio on murrettu.
Palataanko takaisin aikaan, jossa lasten hoiva kyseenalaistuu?
Ilmoita asiaton viesti
”Mietin, mitä nyt, kun hyvinvointivaltio on murrettu.”
Kerro nyt ensin mitkä asiat hyvinvointi valtiosta on murrettu verrattuna vuoteen 1980!
Ilmoita asiaton viesti
Juha, riippuu, kenen näkökulmasta muutosta tarkastellaan. Suomi vajosi 1990 -luvun syvään lamaan, jolloin konkurssien aalto pyyhkäisi rajumpana kuin koskaan. Suomi devalvoi ja valuuttalainoja yrityksilleen ottaneet menettivät hetkessä kaikki keinot selviytyä.
Kyseisen laman jälkiseuraamuksia on edelleen. Syrjäytyneitä, ylisukupolvisia perhetragedioita, joista vaietaan visusti.
Suomen seuraava taantuma alkoi vuonna 2008 ja jatkui vuosia. Nykyinen hallitus on tehnyt radikaaleja leikkauksia, joilla kuritetaan juuri tuota kansanosaa, joka edes pienellä yrittämisellä olisi päässyt pinnalle. Mitään ei opittu 90 -luvun laman seurauksista.
Tiedossamme on raju eriarvoistuminen yhteiskunnassamme. Tuskin minun tarvitsee niitä luetella, miten ihmiset voivat. Se näkyy perheneuvonnan työssä.
Lasten päivähoitoasiat ovat korjaantumaan päin, ehkä! Mutta ylisuuret ryhmät ovat olleet hankaloittamassa hoitohenkilökunnan keinoja selviytyä työstään.
Lastensuojelun kaoottinen tilanne on hälytysmerkki ja kertoo yhteiskunnan tilanteesta parhaiten.
Ilmoita asiaton viesti