Suomalaiskansallinen häpeä elää ja etsii yhä piiloutumistaan!

Kansamme historiassa, sata vuotta sitten, kansalaisemme kokivat ennennäkemätöntä kauhua.

Sisällissota, jossa ihmisten viha ja kyvyttömyys tunnistaa, kenet on saatettava hengiltä, katosi kuin hetken puhuri.

Vihasta nousi vastakkainasettelu, joka antoi mahdollisuuden teloittaa vastapuolen kansalaisia.

Teloittajat eivät päässeet vihastaan vielä silloinkaan, kun punavankeja internoitiin Tammisaareen. 

Kirjailija Sirpa Kähkösen kertomana on hyvä tiedostaa, että suomalaiset vallassaolijat, ovat toteuttaneet samaa julmuutta vankeihinsa kuin saksalaiset juutalaisiin keskitysleireillään.

Nälkään menehtyneistä vangeista ei ole kerrottu koulujen historiassa. Ei ole myöskään kerrottu siitä, miten suurta ikäluokkaa kasvattaneiden vanhemmat olivat itse tuon sodan uhreja.

Eräs heistä oli äitini, joka 1 -vuotiaana jäi orvoksi isästään. Isästään, joka teloitettiin 29 -vuotiaana. Isästään, joka halusi tyttärelleen hyvän tulevaisuuden.

Vaikka lapsuusperheessämme isoisäni kuolemasta ei koskaan puhuttu, jäi minulle mielikuva, että jostain haluttiin vaieta.

Vaikeneminen saattoi tarjota tilaa meille, jotka aloimme selvittää, mistä oli kyse. Lapsena, kotimme seinällä oli äitini vanhempien hääkuva.

Muistan, miten äitini usein ilmaisi tunteensa todeten, miten komea isä hänellä oli.

Äitini äiti oli mielenkiintoinen. Hän, hampaattomalla suullaan, lauloi ja pienellä kehollaan tanssi. Olihan hän itsekin ollut teloitettavien joukossa, mutta yksi valkoinen 'tuomari' armahti, sillä naiselle olisi jäänyt 1 -vuotias orvoksi.

Tuo yksivuotias, oli tuleva äitini.

– – – – 

Sisällissodan arvokeskustelusta kertoo parhaiten käynnissä oleva, Sisällissodan 100 -vuotisuuden hiljainen pyhyys.

On varottava vastakkainasettelua.

On varottava puhetta, joka viestisi vihaa. On oikeastaan oltava näkymätön, kuulumaton ja mielellään myös hajuton.

Äitini isä, Oskari, saa lopulta lastenlastenlastensa kunnioituksen joukkohaudallaan, jonne kokoonnumme 24.2. muistamaan hienoa ihmistä, jonka kohtalona oli poliittinen teloitus.

Teloitus, joka ei perustunut muuhun, kuin ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisuuteen.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu