Suomalainen aamu – heräämisiä ja katumisia!

Aamut ovat siitä hienoja, että ne paljastavat.

Ihminen olettaa olevansa turvassa pahalta siihen saakka, kunnes aika on valmis puhuttelemaan.

Aamu on sellainen. Tunteeton ja karu. Lähes julma.

On hyvä kuunnella aamua, joka ei pääty vain kaurapuuroon, murhoihin tai kupilliseen kahvia.

Aamu seuraa koiralenkille,  vääntää väkinäisen hymyn vastaantulijalle, hiljentää suolessa vääntelehtivän tulokkaan ja raivoaa hitaille.

Aamu kertoo kaiken, jota olet piilotellut, hävennyt ja  kuvitellut menneisyydeksi.

Puolenpäivän jälkeen, mieli on jo tasoitellut huolia, hiljentänyt aamun vihaista ääntä.

Siis, ei tänäänkään muutosta.

Vauhti kiihtyy ja perustus murenee samaan tahtiin.

– – – 

Lauantain Ykkösaamun haastateltava, ministeri Vehviläinen, oli stailattu tyylikkääksi. Suomalaista trendikkyyttä asusteessa ja silmälaseissa. Hyvin tehty.

Toimittaja Seija Vaherkumpu ent. Rautio, kalpeni ministerin rinnalla. Seijalla on yleensä vahva ote. Nyt ei.

Ministeri paasasi ja oli enemmän kuin ministerin tarvitsee. Punaiseksi värjätty suu mutristui usein päättäväisyyteen, jota oikeasti ei ollut. 

Maakuntauudistus. Kyllä.

Sote. Kyllä.

– – –

Aamu on takaraivossa. Mieli kieltää tosiasiat, mutta nauttii päivällistä ja iloitsee iloitsevien kanssa.

– – –

Ostan Onnenyörästä T:n, joka tarkoittaa terveyttä. Ostan Onnenpyörästä S:n, joka tarkoittaa sosiaaliturvaa.

Pyörin T:n ja S:n onnenpyörässä. 

Mietin, mihin terveyteni on hajautettu, missä mahdolliset sairauteni hoidetaan. 

– – –

Uuden vastarinta on luonnollista, sillä ihminen on aina pelokas. Varsinkin aamuisin, kun mieli käy läpi tehtyjä virheitä, pettymyksiä ja suruja. Myös onnistumisia ja iloja.

Aamusi on anteeksiantamaton todistajasi. Rakasta aamujasi ja kuuntele aamusi merkityksellisintä ääntä.