Kirkko, lahkot, uskonnollisuus ja usko!

Kirkko on suomalaisen kylän keskus. Kirkko rakennuksena, on vahva ja kunnioitusta herättävä.

Olen tuossa, kuvassa olevassa Leppävirran kirkossa, päässyt ripille ja tullut avioliittoon vihityksi. Samassa kirkossa isäni arkussa ollut ruumis siunattiin ja äitini seitsemän vuotta myöhemmin. 

Tuossa kirkossa isäni oli saanut tilaisuuden toteuttaa unelmaansa ja soittaa kirkon urkuja.

Hänen, sodassa menettämänsä nuoruusvuodet, veivät mahdollisuuden musiikkiopintoihin, jotka olisivat olleet ainoa tie, rakastamaansa musiikkiin, lauluun ja kapellimestaruuteen.

Isäni oli vanhoillislestadiolainen, isänsä perimänä, uskoi ja epäili.

Hän halusi, meistä lapsistaankin, uskovia, peläten, että emme enää kohtaisi niissä taivaan asunnoissa, joihin hän uskoi menevänsä.

Kouluvuosinani, kansakoulussa, opettajat olivat ns. kirkkouskovaisia.

Lestadiolaisille, kirkkouskovaiset, eivät pääse taivaaseen. Silti, kirkkoon kuuluminen on ollut lestadiolaisille olennaista.

Uskon oivallus, syntien anteeksipyytäminen, on Lars Leevi Lestadiuksen mukaan, ainoa tie taivaaseen.

Lapsi on syyntakeeton vanhempiensa vallankäytölle. Erityisesti lahkolaisuus on vaarallinen alistusmuoto, jolla lapsen kasvu itsenäiseksi ajattelijaksi yritetään murtaa. 

Lapsi, joka syntyessään on 'tabula rasa' eli 'tyhjä taulu', on altis kaikelle kasvatuksesta tulevalle. Lapsi, jonka voimavarat eivät riitä vanhempiensa ylivallalle, joutuvat ristiriitaan.

Onneksemme, lapsuusperheemme vanhemmat eivät pakottaneet meitä valitsemaan.

Oletan, että useimmat sisaruksistani ovat yhä uskonnollisia, jotkut myös uskovia. Meitä on kahdeksan.

Yhdeksäs sisarus kuoli kahdeksan ikäisenä. Hän oli kehitysvammainen.

Suloinen tyttö, joka rakasti meitä sisaruksia. Hän veti meitä kädestä soittamaan uruilla lempikappalettaan, 'Oi Herra luoksein jää jo ilta on'! Hän oli rakas sisko, joka eli sitä maailmaa, jonka oli vanhemmiltamme oppinut.

On tärkeää erottaa kirkkoon kuuluminen ja usko!

Usko on arvo, jonka merkityksen tuntee ihminen itse.

Kirkkoon kuuluminen tarkoittaa veroja ja yhteyttä maalliseen.

Yhteys taivaalliseen ei tarvitse kirkon hallintoa.

Kirkkorakennukset ovat turvallisia, edustavat Jumalan läsnäoloa ja tuovat turvaa.

Ihminen on lopulta oman elämänsä temppeli!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu