Kirkko, lahkot, uskonnollisuus ja usko!
Kirkko on suomalaisen kylän keskus. Kirkko rakennuksena, on vahva ja kunnioitusta herättävä.
Olen tuossa, kuvassa olevassa Leppävirran kirkossa, päässyt ripille ja tullut avioliittoon vihityksi. Samassa kirkossa isäni arkussa ollut ruumis siunattiin ja äitini seitsemän vuotta myöhemmin.
Tuossa kirkossa isäni oli saanut tilaisuuden toteuttaa unelmaansa ja soittaa kirkon urkuja.
Hänen, sodassa menettämänsä nuoruusvuodet, veivät mahdollisuuden musiikkiopintoihin, jotka olisivat olleet ainoa tie, rakastamaansa musiikkiin, lauluun ja kapellimestaruuteen.
Isäni oli vanhoillislestadiolainen, isänsä perimänä, uskoi ja epäili.
Hän halusi, meistä lapsistaankin, uskovia, peläten, että emme enää kohtaisi niissä taivaan asunnoissa, joihin hän uskoi menevänsä.
Kouluvuosinani, kansakoulussa, opettajat olivat ns. kirkkouskovaisia.
Lestadiolaisille, kirkkouskovaiset, eivät pääse taivaaseen. Silti, kirkkoon kuuluminen on ollut lestadiolaisille olennaista.
Uskon oivallus, syntien anteeksipyytäminen, on Lars Leevi Lestadiuksen mukaan, ainoa tie taivaaseen.
Lapsi on syyntakeeton vanhempiensa vallankäytölle. Erityisesti lahkolaisuus on vaarallinen alistusmuoto, jolla lapsen kasvu itsenäiseksi ajattelijaksi yritetään murtaa.
Lapsi, joka syntyessään on 'tabula rasa' eli 'tyhjä taulu', on altis kaikelle kasvatuksesta tulevalle. Lapsi, jonka voimavarat eivät riitä vanhempiensa ylivallalle, joutuvat ristiriitaan.
Onneksemme, lapsuusperheemme vanhemmat eivät pakottaneet meitä valitsemaan.
Oletan, että useimmat sisaruksistani ovat yhä uskonnollisia, jotkut myös uskovia. Meitä on kahdeksan.
Yhdeksäs sisarus kuoli kahdeksan ikäisenä. Hän oli kehitysvammainen.
Suloinen tyttö, joka rakasti meitä sisaruksia. Hän veti meitä kädestä soittamaan uruilla lempikappalettaan, 'Oi Herra luoksein jää jo ilta on'! Hän oli rakas sisko, joka eli sitä maailmaa, jonka oli vanhemmiltamme oppinut.
On tärkeää erottaa kirkkoon kuuluminen ja usko!
Usko on arvo, jonka merkityksen tuntee ihminen itse.
Kirkkoon kuuluminen tarkoittaa veroja ja yhteyttä maalliseen.
Yhteys taivaalliseen ei tarvitse kirkon hallintoa.
Kirkkorakennukset ovat turvallisia, edustavat Jumalan läsnäoloa ja tuovat turvaa.
Ihminen on lopulta oman elämänsä temppeli!
”On tärkeää erottaa kirkkoon kuuluminen ja usko!” Totta, se on hyvinkin tärkeää.
Kirkkoon kuuluminen ei ketään pelasta. Vain usko Herraan Jeesukseen pelastaa.
Ilmoita asiaton viesti
nii pitää olla uskossa Jeesukseen. Sovitus on siinä. Hyvä kirja on Charlotte Rorth: I met Jesus , suomeksi on Tapasin Jeesuksen. Rorth kertoo että hän tapasi Jeesuksen oikeesti Espanjan katollisessa kappelissa ja Rorth elää edelleen Tanskassa eli siis ihan kuten opetuslapset tapasi Jeesuksen ylösnousemuksen tilanteissa
Ilmoita asiaton viesti
Niin mistä se Jeesus pelastaa. Minulla ainakaan ei ole mitään hätää mistä pitäisi pelastua.
Tarkoitettu kohtaa 1 Marttilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se hätä vielä tulee, vuorenvarmasti. Raamatun ilmoituksen mukaan ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio. Heb.9:27
Jumala ilmoittaa oman Poikansa Jeesuksen suulla suorasukaisesti: ”jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.” Mark.9:43
Rautalangasta näitä asioita on turha kenellekään vääntää. Jumala puhuu ajallaan jokaisen ihmisen omassatunnossa ja kutsuu pelastukseen Poikansa sovitustyön kautta. Vain Jeesus voi pelastaa; pelastusta ei ole missään muualla.
”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12
Ilmoita asiaton viesti
Minä sanon yhtä vuorenvarmasti, että sinusta, niinkuin minustakin kun aika jättä, niin se on sitten kaiken loppu.
Kaikki muu on lapsellista kuvitelmaa jostain paratiisista, höpö höpö sanon.
Ilmoita asiaton viesti
# 10 Raimo, karun elämän armoton loppu. Uskonnot ovat mielikuvien ylläpitäjiä, koska elämä maan päällä on yhtä kärsimystä.
No, itse en ole vielä luovuttanut toivosta, että sielu, jos sellainen meillä on, voisi saada mahdollisuuden maanpäällistä paremmasta ajasta.
Pelollahan meitä pidetään kurissa. Uskonnot ovat sen havainneet keinoiksi hallita.
Silti, pahaa tapahtuu kaiken aikaa ja pelkoja lietsotaan tietoisesti hämäyksenä.
Ihmisen mieli on siitä kummallinen, että sen manipuloiminen mahdollistuu helpoiten silloin, kun elämänsä vaiheissa tapahtuu menetyksiä, pettymyksiä tai onnettomuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
”koska elämä maan päällä on yhtä kärsimystä” Otan osaa jos sinulla on noin ikävästi asiat.
Minulla, vaikka joka päivä on rahasta puute, on muuten kivaa. On harrastuksia ja kavereita. Siihen kun lisään ihanan naisystävän, niin ei valittamista.
Elän ja nautin nyt ja tässä tästä elämästä. On aivan selvää, että mitään paratiisia ei ole eikä tule olemaankaan. Lähinnä säälin niitä uskovaisia, jotka uhraavat koko elämänsä Jumalan ja Jeesuksen palvontaan tullakseen pettymään. Lohdutuksena heille, että he eivät tätä pääse tietämään, koska kaikki päättyy kuolemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnoilla voidaan hallita ja manipuloida ihmisiä; niinhän se on. Totta joka sana.
Mutta Mirjamin ei pidä sekoittaa Jumalan sanaa ja Raamatun totuutta ’uskontoihin’.
”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”
Room.10:10
Sydämen usko on kokonaan eri asia uskonto. Mietihän sitä.
Ilmoita asiaton viesti
#15 Markku, kiitos!
Äitini saattoi joskus todeta, ’että jokkainen tulloo omalla uskollaan autuaaks’!
Minä sallin kaikille sydämen uskon!
Itse olen, lapsuuteni aikoja muistaen onnellinen siitä, että nyt kukaan, eikä mikään, määräile Jumala yhteyttäni.
Ilmoita asiaton viesti
”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” [Mark. 9:24] Eikö tämä tarkoita, että uskovaisia rohkaistaan julistamaan uskoa riippumatta siitä, ovatko he vakuuttuneita vai eivät?
Aatamin ja Eevan tarina ei milloinkaan ole ollut muuta kuin Symbolinen, näin minulle on asiaa selvitellyt monet teologiaan perehtyneet. Joten tehdäkseen itseensä vaikutuksen Jeesus kidutti ja teloitutti itsensä epäsuorana rangaistuksena symbolisesta synnistä, jonka teki olematon yksilö?
Paavali tunsi vanhan juutalaisen periaatteen, jonka mukaan anteeksiantoa ei ole ilman verta. Itse asiassa Heprealaiskirjeessä hän sanookin tämän {Hebr. 9:22}.
Olen usein ihmetellyt, että onko niillä, jotka pitävät Raamattua moraalisen rehellisyyden lähteenä, pienitäkään käsitystä siitä, mitä siihen on kirjoitettu?
Ilmoita asiaton viesti
”Ihminen on lopulta oman elämänsä temppeli”. Ja onnellinen Hän, joka saa Jumalan asumaan temppeliinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Kristityt puhuvat taivaaseen menemisestä, muslimit taas ovat matkalla paratiisiin. Ovatko nämä kaksi eri paikkaa?
Ihmisen hengellisyys kertoo hänelle joka päivä, kuinka riittämätön on ihmisen tieto, usko ja kuvittelukyky tajuamaan sitä, mikä on transsendenssia. Juuri tästä jatkuvasta oivalluksesta kumpuaa hengellisyys.
Ilmoita asiaton viesti
#5 Kristittyjen ja muslimien ilmaisu taivaasta ja paratiisista lienevät synonyymeja, mutta näkökulma eri.
Monet muut uskonnolliset yhdyskunnat ovat matkalla jonnekin, joka ei ole kadotus. Jehovat mieltävät, että paratiisi tulee maan päälle.
Kovin hyvin en tunne uskontojen erilaisuutta. Lestadiuksesta tein sosiologian perusopinnoissani lyhyehkön tutkielman. Ilmiö on erittäin mielenkiintoinen, enkä lakkaa ihmettelemästä, mikä saa ihmiset liittoutumaan niin vahvasti yhteen uskonnolliseen viitekehykseen, jonka uskovat olevan ainoa tie taivaaseen.
Ilmoita asiaton viesti
No toiset voivat sitten sanoa toisille kirkkokunnan jäsenille, että pitää uudestisyntyä ja sitten vielä ottaa kaste. Eräs luterilainen mummo käy kirkon tilaisuuksissa ja sitten hänelle kertoo eräs tai oli kertonut eräs vapaansuunnan edustaja että pitäs sitten se kaste ottaa, vaikka mummo oli jo lut kirkkoon kastettu. No mummo ei ole ottanut kastetta ja käy kirkon tilaisuuksissa ja on siis lapsena kastettu. JOs on monta uskonsuuntaa ja kirkkokuntaa samalla paikkakunnalla, niin toiset sitten tavoittelevat toisen kirkkokunnan jäseniä omaan seurakuntaan . Paavali taas kertoo että hän ei saarnaa siellä ,missä on jo saarnattu ja nyt meillä on paikkakunnilla monta kirkkokuntaa kait opillisten asioiden johdosta kun on eri katsomuksia. Hyvä tie on toisten kunnioittaminen ja on hyvä asia että on uskonnonvapauslaki, niin se estää sitten kristikunnassa keskinäiset riitelyt kuten jos katsomme Lutherin aikaan tilannetta Keskiajalla, kun siellä esiintyi kasteasiasta jopa murhia ja oikeudenkäyntejäkin. Kait niin oli silloin Vai?
No eräs kerto että hän erkani ruumiista ja meni sitten Taivaaseen ja siellä tapasi Jeesuksen ja sitten taivaaseen tulijalle näytettiin taistelevat kristikunta kepein ja seipäin ja siihen Jeesus sano sitten että Hän rakastaa tätä seurakuntaa eli kristikuntaa. Eli taitaa olla Jeesuksen rakkaus paljon suurempi asia kuin kristikunnan riidat vai?
Ilmoita asiaton viesti
#8 Jali, olet hyvällä tiellä, kun tiedostat, että ristiriitoja esiintyy aina, missä ihmiset kohtaavat.
Ei se ole sen kummempaa.
Kummempaa on, jos keskinäiset suhteet siirtyvät kilpailun tielle.
Voittajia on yhtä vähän tai paljon, kuin häviäjiä.
Kaikki häviävät. Kaikki voittavat. Omasta mielestään.
Uskonasioista ei kannata lähteä kilparadalle. Jokainen tullee uskollaan autuaaksi.
Ihmisen tehtävä ei ole lähteä tuomariksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokainen tullee uskollaan autuaaksi.” Tuota heikompaa höttöä on vaikea keksiä.
”Ihmisen tehtävä ei ole lähteä tuomariksi.” Tuo pitää hyvin paikkansa.
Ja tässä on se ainoa auktoriteetti, joka lopulta meidät tuomitsee:
”Joka katsoo minut (Jeesuksen Kristuksen) ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” Joh.12:48
Ilmoita asiaton viesti
no luterilaisen käsityksen mukaan kristityn elämä alkaa kasteesta eli vauva kastetaan ja siitä se kristityn elämä sitten alkaa. No sitten taas vapaiden suuntien mukaan kristityn elämä alkaa parannuksen teosta ja uudestisyntymisestä ja mitään ikärajoitusta heillä ei ole, mutta se on heillä, että pitää ymmärtää Sana ja kuulla, niin sitten voi tulla uskoon ja he kait käsittävät, että vauva jos tänään syntyy ja huomenna kuolee, niin pääsee Taivaaseen vaikka ei oisikaan kastettu
No sitten jos luterilaisen käsityksen mukaan kristityn elämä alkaa kasteesta, niin kun sitten vauva kasvaa lapseksi ja nuoreksi . No entä kun hän alkaa elämään semmosta elämää, jota Paavalin paheluettelot eivät puolla eli mäissäilee ja juopottelee ja irstailee ja narraa ja pettää ja tekee aviorikoksia ja talousrikoksis,niin entä sitten. Tai pahoinpitelee toisia ja murhaa ja varastaa ja etuilee jne- Onko silloin nuori tai lapsi luopunut kasteesta olla kristitty.
Luterilaisuus kai ajattelee, että kaste vevoittaa elämään moraalisesti kristittynä, jos ei elä sitten on langennut pois ja sitten pitäs parannus tehä .
Ilmoita asiaton viesti
#16 Jali, kiitos pohdinnoistasi!
Luterilainen oppi lienee tarkoitettu kunniallisen elämän ylläpitämiseen.
Katolisessa kirkossa toimii ’rippituoli’, jossa on mahdollista käydä purkamassa ahdistuksensa. Pappi ei koskaan tuomitse. Hän edustaa armoa. jota luterilainen uskonto ei tunnusta.
Ilmoita asiaton viesti
Jänniä juttuja Paavo Järvinen. Ohjelma Kaivo Tv 7 , osat 1–3 ne löytää kun googlaa sanalla Paavo Järvinen ja siellä on kohta Tv7 niin sieltä voi ladata ja Paavo kertoo Kaivo 1 ohjelmassa uskoontulosta ja sitten on osat 2 ja 3. Mieleeni tuli Paavo Ruotsalainen tai Leevi Laestadius tai Luther tai kirkon herätyssaarnaajat jne.
Ilmoita asiaton viesti