Kuka saa kansakuntamme vähä-ääniset vaaliuurnille?

Elämme aikaa, jossa yksikään nyt vallassa oleva puolue, ei ole onnistunut turvaamaan äänestäjiensä motiiveja jatkoon. 

Maatamme hallitsee vanhoillinen, käppyröitynyt kolmio, jonka henkistä tasapainoa tulkitaan pääministerin hymystä, valtiovarainministerin kuihtuvasta, passivoivasta ilmeestä ja kulttuuriministerin terrierikatseesta.

Porukka, joka aikoinaan nosti yhden, nimeltä mainitsemattoman ehdokkaan ääniharavaksi, on edelleen olemassa.

Se joukko ei ole mihinkään kadonnut. Nyt, se on ollut vuosia hiljaa, odottanut.

Se joukko on odottanut 'messiasta', johon voisi luottaa, joka toisi muutoksen.

– – – 

Aikansa messias, Timo Soini, keräsi joukkonsa juuri noista syrjäytetyistä, jotka etsivät toivoa.

Valitettavasti, Soini pelasi, ja unohti lopulta omansa.

Valta turmelee. Liian pitkään jatkunut valta myös tuhoaa ihmisen. 

– – – 

Kuuntelen kevätsateen ilakointia peltikatollani. Kuulisin mielelläni samaisen sateen ropinan vaaliuurnilla, jossa aikamme syrjään jätetyt palaisivat riemurinnoin yhteiskuntaan. Pysyvämmin ja luottavammin, kuin on ollut.

– – – 

Ihmiset eivät ole kauppatavaraa. He eivät ole osto- ja myyntiliikkeen houkuttavimpia tuotteita, joista voisi hyötyä. He eivät ole ylimääräistä roinaa, jotka MariKon olisi valmis poistamaan.

– – –

Yhteiskunnan vaikuttajaksi palaaminen on hidas prosessi.  Äänestämisestä on tullut vastenmielinen vaikutuskeino. Sisäpiiripelaaminen ja rahalla vallan ostaminen on ohittanut aidon demokratian.

– – – 

Nyt on etsikkoaika. Unohdettu kansanosa odottaa kuulijaansa.

Kenestä siis seuraava arvojohtaja, johon  syrjään siirretty kansanosamme voi aidosti luottaa?

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu