Isät ja tyttäret – parasta kiintymyssuhdetta!

Isiä juhlitaan tulevana sunnuntaina. Isien rooli lasten kasvattajana on vahva ja tunnerikas.

Synnyin perheemme viidentenä. Sitä ennen poikia oli kolme ja yksi tyttö. Tyttö syntyi heti jatkosodan jälkeen.

Minä, Pariisin rauhansopimusvuonna.

Syytä en tiedä, mutta olin 'isän poika'!

Isääni en päästänyt näkyvistäni, jos suinkin onnistuin pääsemään hänen syliinsä. Isäni ottikin minut usein mukaansa, lähtiessään hakemaan tavaraa kauppaansa.

Isä on ollut minulle sekä rakkaus että auktoriteetti. Nuoruusiässä jopa varoin hänen kohtaamistaan.

Uskonnollisuutensa isäni omaksui omalta isältään. Samaa uskonnollisuutta hän yritti istuttaa meihin lapsiin, huonolla menestyksellä tosin.

– – –

Muutossa löytyy paljon menneisyyttä. Aikoja, joihin ei ole ehtinyt tai rohjennut koskea.

Muutossani löysin isäni minulle jättämän kirjekuoren, jonka kannessa luki: Mirjamin papereita.

Nyt uskalsin tutustua papereihin, joiden joukossa oli rippikoulutodistukseni, hakemukseni Savonlinnan opettajaseminaariin ja entisten opettajieni suosituskirjeitä.

– – –

Isäni, haavoittunut sotaveteraani, kuoli  91 -vuotiaana lokakuun 5. pvä,  v. 2005. Kirjoitin hänelle muistokirjoituksen Päivämieheen, vanhoillislestadiolaisten lehteen. Isäni oli koko ikänsä uskovainen isänsä seuraajana.

– – –

Isän paikka on aina tytölle merkittävä. Isät uskaltavat rohkaista tyttäriään elämässään uusiin haasteisiin. Isien aika on tärkeä tuki heikkoina hetkinä, jolloin maailmat luhistuvat ja pimeä yö sulkee ovet.

– – –

Jälkipolvi;  olen hoitanut vuoden ikäistä tyttöä, lapsenlastani muutaman tunnin. Isä saapuu kotiin suurena ja ihmeellisenä. Pieni tyttö, joka on juuri oppinut kävelemään, lähtee kohti isää. Isän ääni saa hänessä ilon ja voiman.

Tyttö tuntee isän ja heidän yhteisen kohtaamisen. He ovat lähdössä isä-lapsi -tapaamiseen, jossa lauletaan ja ollaan läsnä.

– – –

Itse, sytytän sunnuntaina kynttilän isälleni, rakkaalleni!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu