Keskustan Kaikkonen, köyhien asiallako!?
Päivän (27.4.) Hesarissa kansanedustaja Antti Kaikkonen (s. 1974) on huolissaan köyhistä.
Olemmeko saamassa uuden Santeri Alkion, jolle köyhät edustivat arvokasta kansanosaa, josta huolehtiminen oli silloisen Maalaisliiton velvollisuus maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisen ohella.
Köyhät kutsutaankin nyt puolueen pelastajaksi, mikäli Keskustalle tarjoutuu vielä mahdollisuus valtakunnan politiikan tekijäksi.
Kuinka uskottavana Kaikkosen viestintää on pidettävä, kun samaan aikaan mies on ollut hyväksymässä pääministeri Sipilän armottomat toimet nimenomaan köyhiä kohtaan.
Vai, onko niin, että omatunto herää vasta vaikeuksien myötä.
Onko Kaikkosen uskottavuus luotettavaa vai pelkästään äänten kalastelua?
Tosin häntä ei vielä ole äänestetty puheenjohtajaksi, mutta optio lienee selvä. Vaihtoehtoja on vähän, jos ollenkaan. Kansanedustaja Annika Saarikon aika tulee, mutta ei vielä.
Kanssakisaajaksi mainittu, kansanedustaja Katri Kulmuni puolusti Senaatintorin kansalaisten mielenosoituksessa Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen kanssa hallituksen Aktiivimallia, joka tosin on kaunistanut työllisyyslukuja, mutta käytännössä syössyt köyhiä työttömiä yhä syvempään köyhyyteen.
Kansa muistaa vielä pitkään Kulmunin esiintymisen. En usko, että hänelle kansan kellot soivat pitkällä aikavälilläkään.
Antti Kaikkonen on osoittautunut sitkeäksi poliitikoksi. Ikää hänellä on vielä nousta puolueessaan huipulle, kenties pääministeriksi päivänä jonain, mutta, kuten sanonta kuuluu 'ei yksi pääsky kesää tee', niin on Antinkin huutavan ääntä korvessa kuultava.
Millaista politiikkaa Keskusta on valmis jatkossa tekemään, ei riipu pelkästään puheenjohtajasta. Taustalta kuuluvaa kentän ääntä on myös opeteltava tunnistamaan.
Keskustalaiset eivät ole sitä köyhintä kansanryhmää, joka olisi kiinnostunut pelkästään köyhyyden torjunnasta. Joukossa on isoja maatalous-, teollisuus-, kauppa- ja turkistarhayrittäjiä, joiden ääntä on myös kuultava herkällä korvalla.
Puolueuskolliset pitivät Keskustan vielä neljän suuren joukossa, mutta neljäs sija, neljäksi vuodeksi, on apea.
Samaan aikaan valtion maksama puoluetuki syö yhdistyksen taloutta ja vaatii entistä suurempia uhrauksia jäseniltään.
Antti Kaikkonen on nyt vedonnut köyhiin, joiden asemaa on parannettava nykyisestään.
Köyhät eivät ole kuitenkaan vain massa, josta puhutaan. On eriasteista, eri elämänvaiheissa olevaa köyhyyttä, jonka soisi myös puolueensa puheenjohtajaksi mahdollisesti pyrkivän tiedostaa.
Poliittinen vallankäyttö on, kulloisenkin vallassa olevan puolueen kykyjen osoitus siitä, millaisen poliittisen toimintavaltakirjan kansa on äänillään varmistanut.
Siitä huolimatta, että kansa äänestää suosikkiehdokastaan, ei vielä takaa, että ääni menee toivomalleen suunnan muutokselle.
Poliittista peliä käydään kulisseissa ja kansa saa vain murto-osan siitä tiedosta, jonka perustalta päätöksiä tehdään.
Hallitus voi tehdä päätöksiä ohi eduskunnan, kuten kunnilta Kelalle siirretty toimeentulotukien käsittely tehtiin.
Myös lääkekulujen omavastuut napsahtivat kansalle, kuin salainen agentti piilostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkosesta muistan sen, kun hän Nuorisosäätiön puheenjohtajana runsaat kymmenen vuot puolusti ns. köyhän asiaa (omaansa). Hän istui useiden Nuorisosäätiöiden taloyhtiöiden hallituksissa, ja liukuhihnalta näitä kokouksia pidettiin. Kaikista tuli Kaikkosen tilille kokouspalkkio.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota yritinkin tuoda esille, miten uskottavaa hänen vetonsa on köyhien aseman profiloinnissa.
Nuorisosäätiö on kivi kengässään, jonka taistelun hän ilmeisesti voitti, mutta ei ehkä aihetta enää palata köyhien kukkarolle!
Ilmoita asiaton viesti
Ketkähän sitten kirjoittajien mielestä ajavat köyhien asiaa? Tässä taas vääristellään asioita mielinmäärin vetoamalla vanhoihin asioihin. Vastaavalla tavalla tulkittuja juttuja löytyy kenen tahansa poliitikon menneisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Kollaboraattoriksi sanotaan läntistä ihmistä joka on luopunut arvokkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun kiehnäämällä ruotsalaisen virkaveljensä kainalossa, kuten ulkoministeri, aina. Vahvasti turkulaisten ominaisuus, sieltä Kaikkonen on lähtöisin.
Verbeistä tekeminen ilmenee. Soini kertoo käyvänsä ulkomaillakin päivittäin kirkossa, kiehnäämistä sekin. Sanovat olevansa vapaita, mutta eihän sellainen joka on todella vapaa, tarvitse vakuutella olevansa vapaa.
Käyvät Venäjällä unitaz-nimisessä paikassa tarpeillaan, WC-ssä.
Ilmoita asiaton viesti
Vähävaraisia minäkin tunnen ,itseni lisäksi mutten yhtään köyhää.
Ilmoita asiaton viesti
En koskaan voisi äänestää ihmistä, joka sanoo olevansa ”Köyhien asialla” . Minulla ei ole mitään tuloja tällä hetkellä, mutta vetäisin nekkuun sitä joka väittäisi edistävänsä minun etujani.
Ilmoita asiaton viesti
Sulla olis sitten asiaa Antti Rinteelle, Li Andersonille ja miksei Pekka Haavistollekin
Ilmoita asiaton viesti
Näin on. Soini pääsi kunniansa kukkuloille köyhien avulla.
Valtaan päästyään, köyhät unohtuivat, kuin dementoituneella lääkintämiehellä, joka oli palaamassa rintamalle, haavoittuneita hoitamaan. (Vertaus on tosi – työssäni olen kohdannut miehen, jonka poliisit löysivät yöllä harhailemassa, lääkintävälineet taskussaan.)
Ilmoita asiaton viesti