Äitituntoja
Äitiään ei voi valita. On synnyttävä siitä kehosta, jossa elämän alku tapahtui.
Äitimyyttiä on hyvä purkaa.
Äitiyteen liittyy vahva tunne, jota ylläpidetään kuin kristallia, jonka ei soisi/sallita särkyvän.
– – –
Kansallisella tasolla, presidenttimme palkitsee ansioituneita äitejä, jotka ovat kasvattaneet maallemme kelpo kansalaisia.
Useimmilla palkituista äideistä, on suuri perhe, jonka hyväksi he ovat uhrautuneet.
Äitiyttä ylistetään ja vahvistetaan uhrautumisen ihannoinnilla.
Äiti on myös ihminen, tarpeineen, toiveineen, ammatillisine toiveineen.
– – –
Lapset eivät ole vain äitiyden tuote, he ovat myös itsellisiä ihmisiä.
On äitejä, jotka ansaitsisivat tulla palkituiksi, vaikka eivät koskaan tule.
Äitejä, jotka eivät koskaan kyseenalaistaneet omaa hyvinvointiaan, vaan antoivat kaikkensa lapsilleen.
Heitä ei kukaan ehdota presidentin prenikan saajiksi, sillä heidän lapsensa eivät edes käy äitiään tapaamassa.
Lapset ovat kasvaneet ulos köyhyydestä ja häpeävät äitiään.
– – –
Äiti voi olla myös julma ja torjua lapsensa tarpeet. Äiti voi rakastaa perheen muita lapsia, mutta olla ilkeä yhdelle, joka tekee kaiken väärin.
Lapsi, jota äiti syrjii, etsii äitinsä huomiota ja yrittää miellyttää, mutta joutuu
samalla häivyttämään oman minänsä.
– – –
Äitimyytti on vahingollinen ja tarvitsee korjausliikkeen.
Äidit eivät ole vain madonneja, jotka ehdoitta rakastavat kaikkia lapsiaan.
Äidit voivat olla myös ilkeitä ja tuhota lapsensa.
– – –
Syyllisyys, jonka jokainen, äitinsä kuoleman jälkeen saattaa tunnistaa, on meihin suomalaisiin syvälle
upotettu tunne.
Jopa ne lapset, joita äitinsä kohteli kaltoin, kokevat syyllisyyttä siitä, että olivat huonoja
lapsia.
– – –
Äitienpäivä on yli-ihannoitu.
Äitimyytti on hyvä purkaa ja tunnistaa sen sisälle kätkeytyneet merkitykset.
Hienoa Mirjami, todella puhutteleva kirjoitus!
Jokainen äiti on myös ihminen, omine virheineen ja hyvine puolineen. Äiti on myös oma persoona, jolla on oikeus olla oma itsensä.
Usein lapset eivät tätä huomioi, vaan asettavat äidilleen omia vaatimuksiaan olla semmoinen äiti, kuin he itse haluavat.
Mielestäni paras äiti on semmoinen, joka rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon, eikä aseta ketään etusijalle. Sisarusten välinen kateus on hirvittävä, jos oma äiti asettaa jonkun lapsista eriarvoiseen asemaan.
Juuri tänään itse kysyin neuvoa omalta 89-vuotiaalta äidiltäni eräässä asiassa ja häneltä sain hyvän neuvon, ja tämä neuvo sai kiven pois sydämeltäni.
Äiti on tärkeä jokaiselle meille, mutta myös ihminen ja persoona, lihaa ja verta oleva olento, jolla on omat tarpeet ja mielipiteet, joita myös lasten on arvostettava ja kunnioitettava.
Ilmoita asiaton viesti
Ritva, kiitos kommentistasi!
Sisaruskateus on hyvin yleistä.
Siihen ei vaikuta ainoastaan äidin tai toisen vanhemman taholta tuleva ’suosituimmuus’.
Sisarusten syntymäjärjestys on kuitenkin jäänne historiasta, jossa vanhimmalle
sisarukselle taataan paras perimäosuus.
Toisaalta, sisaruskateus voi näkyä jo varhaislapsuudessa, jossa sisarten keskinäinen
kilpailu vanhempiensa huomiosta voi johtaa konflikteihin.
Ilmoita asiaton viesti
Lääketieteellisesti, äitiys on hormonitoimintaa, joka on tarkoitettu syntyneen hoivan tarpeeseen ja synnyttäneen vahvaan hoivaviettiin.
Elämän jatkuvuuden kannalta merkittävät.
Kiintymyssuhde kehittyy synnyttäneen ja lapsen yhteydestä.
Aina, kiintymyssuhde ei onnistu. Sitäkään ei pidä ylidramatisoida, sillä myös
turvallinen sijaisvanhempi/aikuinen voi olla hyvä kiintymyssuhteen objekti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää äitienpäivää Mirjami! Taitaa olla niin, että blogisi herättää liikaa tunteita pintaan, koska nuo kertomasi ovat vaikeita asioita käsitellä.
Uskon, että meillä kaikilla on äitisuhteessa monenlaista sekä itse lapsen roolissa ja sitten myös äitinä. Äitiys on niin suuri asia, ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Se on kuitenkin varma, että omat lapset ovat ajatuksissa joka päivä.<3
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää äitienpäivää Sinulle myös! Niin se taitaa olla, että tänään pitää ottaa vastaan ruusuja ja syödä hyvin.
Rankemmat jutut sitten myöhemmin, jos lainkaan.
Tosin, huomasin aamutv:n esikatselmuksessa yhden äidin tuntemuksien purkua näytelmäksi, jossa kohdataan myös äidin aggressiot. Ne reaktiot lasten kanssa, joita hävetään ja jotka aiheuttavat syyllisyyttä.
Lähinnä työni kautta olen kirjoittamani kaltaisiin tilanteisiin joutunut.
Onhan se hienoa, että on saanut lapsia ja nyt myös lastenlapsia. Puuhaa ja iloa riittää vielä vuosiksi eteenpäin!
Ilmoita asiaton viesti