Äitituntoja

Äitiään ei voi valita. On synnyttävä siitä kehosta, jossa elämän alku tapahtui. 

Äitimyyttiä on hyvä purkaa. 

Äitiyteen liittyy vahva tunne, jota ylläpidetään kuin kristallia, jonka ei soisi/sallita särkyvän. 

– – –

Kansallisella tasolla, presidenttimme palkitsee ansioituneita äitejä, jotka ovat kasvattaneet maallemme kelpo kansalaisia.

Useimmilla palkituista äideistä, on suuri perhe, jonka hyväksi he ovat uhrautuneet.

Äitiyttä ylistetään ja vahvistetaan uhrautumisen ihannoinnilla.

Äiti on myös ihminen, tarpeineen, toiveineen, ammatillisine toiveineen.

– – –

Lapset eivät ole vain äitiyden tuote, he ovat myös itsellisiä ihmisiä.

On äitejä, jotka ansaitsisivat tulla palkituiksi, vaikka eivät koskaan tule.

 

Äitejä, jotka eivät koskaan kyseenalaistaneet omaa hyvinvointiaan, vaan antoivat kaikkensa lapsilleen.

Heitä ei kukaan ehdota presidentin prenikan saajiksi, sillä heidän lapsensa eivät edes käy äitiään tapaamassa.

Lapset ovat kasvaneet ulos köyhyydestä ja häpeävät äitiään.

– – –

Äiti voi olla myös julma ja torjua lapsensa tarpeet. Äiti voi rakastaa perheen muita lapsia, mutta olla ilkeä yhdelle, joka tekee kaiken väärin.

Lapsi, jota äiti syrjii, etsii äitinsä huomiota ja yrittää  miellyttää, mutta joutuu

samalla häivyttämään oman minänsä.

– – –

Äitimyytti on vahingollinen ja tarvitsee korjausliikkeen.

Äidit eivät ole vain madonneja, jotka ehdoitta rakastavat kaikkia lapsiaan.

Äidit voivat olla myös ilkeitä ja tuhota lapsensa.

– – –

Syyllisyys, jonka jokainen, äitinsä kuoleman jälkeen saattaa tunnistaa, on meihin suomalaisiin syvälle 

upotettu tunne.

Jopa ne lapset, joita äitinsä kohteli kaltoin, kokevat syyllisyyttä siitä, että olivat huonoja

lapsia.

– – –

Äitienpäivä on yli-ihannoitu. 

Äitimyytti on hyvä purkaa ja tunnistaa sen sisälle kätkeytyneet merkitykset.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu