Seuraava potilas!

Lapsuusajan riemuriihessä tuskin kukaan tuli miettineeksi, miten aika on kiitävä ja monien elämänvaiheiden kummallisuudet katoavat kuin lastut laineille.

Pysähdyksen paikat näkyvät parhaiten elämän käännekohdissa. 

Lapsuus päättyy, kun vanhemmat hyvästelevät aikuisuuteen.

Nuoruus päättyy, kun vastuu itsestä alkaa.

Aikuisuus alkaa, kun ymmärtää, että on selvittävä.

– – –

Sodan jälkeisessä, suomalaisessa yhteiskunnassa, on yleensä menty eteenpäin kuin höyryjuna. Vielä 1980 -luvulla, vein lastani yksityiseen päivähoitoon, kun päiväkotipaikkaa ei ollut.

Sittemmin, tilanne muuttui ja kaikille lapsille taattiin subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Mutta, kuinkas sitten kävikään. 

Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja näin tapahtuikin. Kunnes maamme ajautui yhdeksänkymmentäluvun syvään lamaan, lamaan, jonka seuraamukset ovat edelleen  näkyvissä.

Lama kaatoi isoja yrityksiä kuin heinää. Valtava määrä työllisiä putosi köyhyysloukkoon. Kahden asunnon loukossa olleet menettivät sekä myymättömän asuntonsa että uuden ostetun.

Työttömiä syntyi, kuin heinäsirkkaparvia.

Pankit lunastivat asuntoja pilkkahinnalla. Ihmiset vaipuivat masennukseen. Monet päättivät itse elämänsä.

– – –

Laman lapset ovat nyt aikuisia. Heidän keinonsa selviytyä ovat olleet hatarat. Siitä vallassa olleet puolueet ovat pitäneet huolen.

Armottomuus pärjäämättömiä kohtaan on kovaa kuultavaa. Velkavankeus on pitempi kuin elinkautinen. 

Valtava määrä kansalaisistamme (puoli miljoonaa) on nyt ulosotossa. Monet ovat kipuilleet jo vuosia, yrittäneet tosissaan lyhentää velkojaan, mutta perintäyhtiöt pitävät huolen, että velkaantuminen ei lopu. 

Monet ovat jaksaneet työssä, vaikka ulosoton jälkeen palkasta jää niin vähän, että on pakko hakea toimeentulotukea.

Tässä on menty pahasti pieleen. Ei ole ollut mitään järkeä, että kurjuuttamisella on pidetty ihmisiä löysässä hirressä, eikä valoa ole edes ollut näkyvissä.

– – –

Meillä on nyt vihdoinkin hallitus, joka on ottanut tehtäväkseen rikkoa kymmenien vuosien köyhien ja velallisten kurjuuttamisen.

Tarvitaan vahvoja johtajia, jotka eivät taivu opposition populistisen huudon alle.

Eduskunnan puhujapöntöstä, hallitusohjelman pohdintakeskustelusta, bongasin kaksi,  huutajan ja huitojan.

Kansanedustajat Petteri Orpon ja Juhana Vartiaisen. Ensimmäisellä lienee ollut tunne, että kun huutaa kovaa, niin tulee kuulluksi. Toisella,  kädet eivät tahtoneet löytää paikkaansa, kun arvostelunsa aallot löivät yli puhujapöntön.

– – –

Julkinen terveydenhuolto on ollut eräs merkittävä tuki silloin, kun ihminen on sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, julkinen terveydenhuolto on ajettu alas. Maassamme puhutaan korkealuokkaisesta hoidosta, jota tosin saadaan yliopistosairaaloissa, mutta kunnalliset terveysasemat ovat kuin Sodomma Ja Komorra.

Tietoisen alasajon seuraukset on jo nähty. Lääkärinvirkoja on minimaalisesti, asiakasmaksut ovat perintäyhtiöiden hoidossa, aikoja pitää odottaa viikkokausia ja päivystyksissä jopa kuumeiset ja vakavasti sairaat lapset odottavat useita tunteja.

Sipilän hallituksen lehmänkaupat terveyspalvelujen vapaan valinnan ja maakuntien välillä romuttuivat.

Onneksi.

Siinä oli kuitenkin jo selvä vastaus edelliseen väittämääni. Julkisten terveyspalvelujen alasajo aloitettiin hyvissä ajoin, että yksityinen terveydenhuolto saisi mahdollisuuden tuottaa palveluja valtion varoilla.

– – –

'Seuraava potilas' oli aikansa hieno palvelu. Jonotusnumerolla sisään tullut tiesi, että vuoro tulee tuota pikaa. Ketään ei kutsuttu nimillä, näin ihmisten intimiteetti oli turvattu.

– – –

Nyt on toivoa. Toivo on ihmisen paras kaveri. 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu