Missä viipyy suomalaiset ’laulujuhlat’?

Katson Ylen Teemalta Tallinnan laulujuhlia, joiden avulla Viron vapautumisen on todettu tapahtuneen.

Kansan yhtenäisyys voi rakentua myös laulaen.

Mitä enemmän lukee näitä puheenvuoron blogeja, ei voi välttyä tunteelta, että täällä revitään rikki kaikkea, jolla yhtenäisyyttä rakennettaisiin.

Suomi on lalujen ja soittojen luvattu maa, mutta yhteisyys puuttuu.

Kilpailu on kovaa. Loistavat kapellimestarimme ja laulutaiturimme, ovat suosittuja maailmalla, mutta kotimaassamme, heitä ei riittävästi arvosteta.

Maamme vapaus kulminoituu talvi- ja jatkosotiin, jotka ovat meidät vapauttaneet, suurten inhimillisten ja maa-alueiden menetysten myötä.

Menetetyt alueet, Karjala ja Petsamo, jatkavat yhä kansallisessa muistissamme, vahvana suruna. Monille myös katkeruutena.

Kansallinen yhtenäisyys on merkittävä voimavara silloin, kun ulkoinen uhka ottaa vallan.

Meidän, sodista vaputumisestamme ajasta, on kulunut vain vajaat 75 -vuotta.

Aika on ollut kansallisen voimistumisemme aikaa, mutta samalla, puolueiden erillistymisen aikaa.

Puoluepoliittinen erillistyminen on tuhonnut kansallista yhteisyyttämme, jota pieni maa, kuin Suomi tarvitsee suurten paineissa.

Suomalaiset laulujuhlat hajautuvat kesäisiin tapahtumiin, joita alueelliset yhteisöt järjestävät.

Onhan meillä Kaustisten pelimannit, Kuhmon kamarimusiikit, Seinäjoen tangomarkkinat ja paljon muuta.

Meiltä puuttuu edelleen koko kansaa yhdistävät laulujuhlat, jotka viestisivät kansallisesta yhtenäisyydestä.

Suomi -areenalle mahtuu kansallisia juhlijoita.  

Nythän meidän itsenäisyyspäivien juhlijoina nähdään pääsääntöisesti harvat ja valitut, jotka omalla tavallaan aiheuttavat ihmisissä katkeroitumista, vaikka juhlien televisiointia katsotaankin paljon.

Ehdotan; itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa lopetetaan. 

Sen sijaan, kaikille suomalaisille, järjestetään kansallinen laulujuhla.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu