Onko 70 -vuotta täyttänyt median mielestä seniili?

Antti Kuosmasen blogin innoittamana, laitan tässä sanaseni myös aiheeseen.

Ihmiset vanhenevat hyvinkin eri tahtiin. Samat ikänumerot eivät välttämättä korreloi.

Länsimaissa vallalla oleva ikäihmisten syrjintä on ilmiö, johon ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota.

Suomessa elää tällä hetkellä lähes miljoona yli 65 -vuotiasta, joiden ihmisarvo tunnistetaan lähinnä kuluina. Kuluina eläkettään nauttivina, hoivakuluina ja muutoinkin turhakkeina, nuorempien rahojen ennenaikaisina kuluttajina.

Media herkuttelee nuorten ministereiden kauneudella ja Cooperin testejä tekevillä onnistujilla.

Unohdetaan helposti, miten nuoruus ei ole mikään itseisarvo, vaan se on yksi elämänvaihe, jonka myös tuon iän ohittaneet, ovat edelleen arvokkaita.

Kuosmanen puhuu hyvällä äänellä maailmanpoliittisista, valtaa käyttävistä johtajista, joiden ikää ei arvioida  kyvyttömyytenä, vaan korkeaoppineisuutena ja kokemuksen vahvuutena.

Kuten Suomessakin, presidentti Niinistö edustaa yli 70 -vuotiaita. Häntä tuskin kukaan arvioi seniilinä vanhuksena. Päin vastoin, hänet tunnistetaan maassamme suosittuna johtajana.

Seniilinä vanhuksena tuskin kukaan puhuisi Yhdysvaltojen presidentti Bidenista, jonka vastuulla on tällä hetkellä hyvinkin epävakaa maailman sotilaallinen tilanne.

Olen nyt 73 -vuotias, opiskelen ja urheilen.  Kirjoitan ja unelmoin. Minulla on tavoitteita, joihin päästäkseni teen työtä.

On surullista, jos yhteiskuntani jämähtää aikaan, jossa ihmisen ikä määrittelee, millaisessa moodissa minun pitää elää.

Olen kulkenut ikäportaitani 0-73, joista alkuvuosista minulla ei ole paljoakaan muistoja.

Neljävuotiaasta alkaen muistan ja niillä on merkitystä edelleen.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu