Valehtelun ’kristillinen korkea veisu’ on rikos ihmisyyttä vastaan!

Venäjän Ortodoksisen kirkon pää, Kirill, käy Putinin sotaa, tappaakseen vääräuskoiset, Ukrainassa.

Jumalauskoon kytkeytyvät mielleyhtymät ruokkivat ymmärtämätöntä kansaa, joiden varaan julmat, poliittisesti järjestäytymättömät diktaattorit turvautuvat.

Sodan keskellä elävät ukrainalaiset unohtuvat, kun median huomio kiinnittyy vastapuolien iskuihin, menetyksiin tai onnistumisiin.

Silmiemme eteen tuodaan kauhukuvia raunioiksi pommitetuista kaupungeista, joukkohautoihin haudattavista menehtyneistä, raunioiden keskellä juoksevista lemmikeistä, mustuneista taloista, tyhjin katsein ammottavista kotien ikkunoista.

Sotaa pakoon lähteneet siviilit ovat äitejä, lapsia, vammaisia ja vanhuksia, joiden kodit on tuhottu, joiden elämänkaaren muistoja ei voitu pelastaa.

Miehet ovat Ukrainan valtion palveluksessa.

Tuhottuja ovat myös sairaalat, viimeiset turvapaikat, joissa elämän ylläpitäminen kuuluu lääkärinvalaan.

Samaan aikaan Yhdysvallat, Nato ja EU -maat kokoontuvat ’huippukokouksiinsa’, joissa päätetään Venäjän sanktioista, vapautumisesta venäläisestä energiasta ja yhteenkuuluvuuden tunnistamisesta.

Diplomaattisissa kohtaamisissa, huipputapaajat nauttivat huippupalveluista, lentävät huippukoneilla, huippumaista toisiin ja syövät huippuruokia.

Kokoustamistensa jälkeen, he käyvät medialle kertomassa ’huippupäätöksistään’.

Kaikilla on tarkoituksensa, vaikka samaan aikaan ihmisiä ja eläimiä kuolee ilman, että heidän huippu- kohtaamisensa tuottaisi tarvittavaa vapautusta kärsiville.

On selvä, että vältetään interventiota, joka johtaisi laajempaan sodankäyntiin.

Väliintulot voisivat kuitenkin pelastaa ihmisiä, jotka nyt uhrataan kahden maan alttarille.

Suomessa keskustelu Natoon liittymisen turvasta ja siihen liittyvästä Venäjän uhasta, on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että sen ympärille rakennetaan jännitteitä.

Nato on lännen puolustusliitto, joka antaa turvaa tilanteissa, kun oman maan keinot eivät riitä.

Suomi on jo nyt osa Euroopan Unionia, ja kuuluu länteen.

Maallamme on raskaita kokemuksia Neuvostoliiton ajoilta, jolloin Stalinin joukot hyökkäsivät maahamme keksityin keinoin.

Tuskin olisin tässä kirjoittelemassa, jos isäni olisi jäänyt jatkosodan tykinruuaksi.

Ukraina ei kuulu EU:iin, joten maan saalistamisen mahdollisuus oli helpompaa, kuin mitä Suomen nyt olisi.

Nato ilman muuta, antaisi suuremman turvan, vaikka vastustajia edelleen löytyy maamme entisistä Neuvostoliiton nuolijoista.

Venäläinen arvaamattomuus on aina ollut tiedossamme. Siitä huolimatta, meidän ex-poliitikkomme ovat astuneet ansaan, josta nyt on vaikeaa pelastautua.

Kun sodissa totuus kuolee ensimmäisenä, niin on hyvä kysyä, milloin totuus herää jälleen henkiin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu