6.12.2020

Suomi täyttää 103 -vuotta!

Keväällä 2020, Covid19 räjähdettyä maailmanlaajuiseksi, olemme eläneet poikkeusaikaa, joka varmasti muistetaan vielä sadan vuoden kuluttua.

Kyse on ollut ja on edelleen selviytymisestä, taudin mukanaan tuomista, monipolvisista suojautumistoimista, jotka ovat tulleet asteittain käyttöön, alun epävarmuuden jälkeen.

Kyse on ollut ja on tietynlaisesta sotatilasta, jossa taistelua näkymätöntä vihollista vastaan, joudutaan käymään hieman erilaisin asein, kuin varsinaisessa, asein käytävässä sodassa.

Tämän taistelun voittajiksi emme voi julistaa vain yhtä toimijaa.

Sodan johtomme, hallitus, on tiedottanut kansalaisille STM:lta ja THL:lta saamiensa ohjeiden mukaisesti toimenpiteistä, joita on tarvittu viruksen (hyökkääjän) eliminoimiseksi tai ainakin rauhoittamiseksi.

Sairaanhoidon henkilöstöä voitaneen pitää asemasodan voittajana.

Kansalaistottelevaisuus on toiminut osittain. Rintamakarkureitakin on. Viranomaisten suosituksiin alistutaan, mutta ikävä kyllä, jotkut levittävät disinformaatiota, jolla yrittävät vesittää hyvin alkaneen suojautumisen.

Siksi, on aina hyvä muistaa, millaisissa lähtökohdissa ja tilanteissa, Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan.

Talvi- ja jatkosodissa Suomi menetti valtavan määrän nuoria miehiä ja naisia. Myös hevosia ja koiria, joilla oli merkittävä tehtävä selviytymisellemme.

* * * * *

Katsellessani viimeisen Mannerheimristin -ritari Tuomas Gerdt’in hautajaisia,  mieleeni tuli, miten merkittävä ikäpolvi on nyt siirtymässä ajasta ikuisuuteen.

Siksi on tärkeää, että myös nuoret ikäpolvet muistavat raskaat vuotemme. Selviytymistaistelua ei käyty turhaan.

Kirjoitin vuonna 2018 Puheenvuoroon Isäni Sodista!

* * * * *

Tänään 6.12.2018, itsenäisyytemme 101 -vuotispäivänä, luen isäni kirjoittamaa tekstiä.

Teksti alkaa otsikolla ’Talvisota’.

Lokakuussa 1939 isäni, 25 -v., kutsutaan ’ylimääräisiin kertausharjoituksiin’.

Määräys oli kokoontua Varkauden kansakoululle, jossa puutteellisia armeijan varusteita jaettiin. Oli vain asetakki ja vyö. Kokardi piti laittaa omaan hattuun.

Koululta miehet vietiin juna-asemalle, jonne oli kerääntynyt pitkälle radan vartta saapunut saattajien joukko. Kun juna  lähti liikkeelle, yhdestä vaunosastosta kajahti laulu: ”Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa, Sinuun koskea ei väkivalta saa”.

Juna vei miehet Savonlinnaan, jossa he marssivat kaupungin lyseolle järjestäytymään.

Isästäni tuli Jalkaväkirykmentti 35:n ensimmäisen pataljoonan konekivääriampuja, jota tehtävää hän toteutti talvi- ja jatkosodan ajan.

Savonlinnasta miehet vietiin junalla kohti Karjalan rajaseutua – ’sinne jonnekin’. He majoittuivat telttoihin, synkkään korpeen Impilahden ja Suistamon pitäjien rajamaille, jossa tekivät linnoitustöitä.

Lopulta piti lähteä liikkeelle, kun Stalinin ja Molotovin käskystä vihollisjoukot alkoivat uhkaavasti lähestyä. Ensimmäinen vihollisen pommilasti tyhjeni suomalaisten niskaan Uuksujärven kylässä.

Joulukuun 16 -17. päivinä isäni pataljoona taisteli vihollisosastoa vastaan ja voitti. Siitä he saivat rohkeutta ja itseluottamusta.

– – –

Isäni äiti kuoli helmikuun 3. ja isälleni myönnettiin vapaata hautajaisia varten.

Muutama päivä, ennen hautajaisiin lähtöään, vartiossa ollessaan, isäni haavoittui vasempaan ohimoonsa ja hän uskoi jo lähtevänsä äitinsä mukana ikuisen rauhan maahan.

Äitinsä hautajaisissa, isälläni on valkoinen sidos päänsä ympärillä. Vanhempi veljensä Heikki, seisoo äitinsä kirstun vierellä. Seuraavana päivänä hän haavoittui ja kuoli myöhemmin kotiseutunsa sairaalassa.

Sota jatkui avoimessa maastossa. Suojana oli vain lumi, joka vihollisen tykkitulen seurauksena muuttui mustaksi. Monet isäni aseveljet joutuivat luovuttamaan vartiopaikkansa ja nukkuvat nyt ikiunta sankarihaudoissaan.

Maaliskuun 13. päivänä 1940, isäni nousi seisomaan konekiväärinsä viereen ja katseli etumaastoon. Venäläiset sotilaat siinä keräsivät aseitaan ja kaatuneita sotilaitaan.

Sota oli päättynyt, mutta rauhanehdot eivät olleet vielä selvillä.

– – –

Jatkosota alkaa 1941.

Isäni muistelee jatkuvaa marssimista. J.R. 30:n II pataljoonan marssia Leppävirralta Varkauteen n. 20 km:n matkan.

10. heinäkuuta 1941 alkoi marssi kohti Sortavalaa. Isäni oli ryhmän nuorin ja miettikin, että nuoria säästettiin nyt pahimmilta hyökkäyksiltä.

Venäläisten vastarinta oli sitkeää. Silti, kylä kylän jälkeen ne joutuivat perääntymään.

Suomalaiset etenivät hyvässä järjestyksessä ja ylittivät Syvärin.

Syksyllä taistelut kävivät kiivaina. Monet pohtivat, mitä tästä lopulta tulee. Oltuaan jo Gawrilowskajassa, oli joukko-osasto jäämässä vihollisen saartamaksi. Kiväärinjohtaja, kersantti Häikiö, näki ajoissa tilanteen ja johti joukot pois ennen saartorenkaan sulkeutumista.

Hyökkäyssodan käyminen oli raskasta ja uuvutti monet.

Lopulta, hyökkäyssota päätettiin lopettaa ja kaivauduttiin asemiin.

Kiduttava asemasota (11.1.1942 – 1.6.1944) kestikin sitten puolitoistavuotta, jonka ajan isäni toteaa olleen tylsää vartiointia etulinjan pesäkkeissä.

Vartiovuorojen lomassa saattoi tehdä puhdetöitä, joita sitten vietiin lomamatkoilla kotiin.

Monet lapset saivat isänsä veistämän keinuhevosen tai isoäiti puisen joulutähden.

Isäni oli mm. hevosten kengityssepän opissa ja loppuajan toimikin oppi-isänsä keralla rykmentin hevosten kengittäjänä.

Isäni oli myös laulukuorossa ja opiskeli kuoronjohtamista.

– – –

Siviilissä, isäni kävi taistelua, jota kutsun selviytymiseksi.

Mielialojensa vaihtelut, yölliset painajaiset ja oman paikkansa löytyminen yhteiskunnassamme, eivät olleet helppoja. Isänsä velvoittama maanviljelys ei häntä kiinnostanut. Niinpä hän kehitti useita erilaisia työmalleja.

Kauppias, taksiyrittäjä, seppä, toimittaja, historioitsija, kanttori jne.  Lahjakas mies, jonka unelma musiikin monitaitajasta jäi sotatantereille.

Lapsia syntyi parin vuoden välein, joista itse olen keskimmäinen.

Olin ’isän poika’, vaikka tyttö olenkin.  Isä oli minulle turva ja läheisyys.

– – –

Kiitän isääni (1.9.1914 – 05.10.2005) suuresta rakkaudestaan ja voimastaan, jonka hän ehdottomasti antoi isänmaansa hyväksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu