Elääkö murheellisten laulujen maassa onnellinen kansa?

Sanonta ’Suomi elää metsästä’, lienee jo unohdettu. Vai onko?

Metsäläinen suomalainen on nähty peseytymättömänä, ulkomaailmasta välittämättömänä, omillaan pärjäävänä villikkona.

Metsäläinen suomalainen etsii yhä alkujuuriaan mökeillään, joihin on pakko päästä viikonloppuisin.

Entiset mökkiläiset olivat köyhiä ja elivät lähes villeinä luonnon antimien turvin.

Ei siitä nyt niin kauaa ole, että heidän aikansa pitäisi unohtaa.

Lapsuusajoistani muistan, miten soudimme lähisaarissa asuvien perheiden luo ja lapsina saimme aina hyvän kohtelun.

Muistan Ilosaaren Annin, joka antoi meille lapsille jotain särvintä. Voileipä maistui ja kiitokseksi lauloimme hänelle lauluja, joita olimme koulussa oppineet.

Mökkikulttuuri puhuu paljolti suomalaisen kaipuusta vapauteen.

Onnellisuus ei ole väkivalloin tehtyjä formaatteja.

Onnellisuus elää lopulta köyhyydessä, joka palkitsee jokaisesta pienestä onnistumisesta.

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Juuriltani olen pohjois-savolainen, suurperheen keskimmäinen, oikeustaistelijaksi oppinut. En käytä kyynärpää taktiikkaa, vaan kaikissa konfliktitilanteissa, neuvottelua.

Parasta elämässäni ovat lapset ja lastenlapset. Heidän kanssaan aika ei käy pitkäksi.

Hyvää elämää olen elänyt myös isojen ja pienten eläinystävieni kanssa.

Uusin saavutukseni on runokirja 'Aika maalaa ihmisen'.

Isäni lempivirsi 'Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään', sopii hyvin tähän ajankohtaan, kun ulkonaliikkumiskieltoa suunnitellaan. Yksinasuvan on kuljettava yksin, mutta lohtuna on, että vierellä kulkee aina hän, joka ei hylkää!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu