Elääkö murheellisten laulujen maassa onnellinen kansa?

Sanonta ’Suomi elää metsästä’, lienee jo unohdettu. Vai onko?

Metsäläinen suomalainen on nähty peseytymättömänä, ulkomaailmasta välittämättömänä, omillaan pärjäävänä villikkona.

Metsäläinen suomalainen etsii yhä alkujuuriaan mökeillään, joihin on pakko päästä viikonloppuisin.

Entiset mökkiläiset olivat köyhiä ja elivät lähes villeinä luonnon antimien turvin.

Ei siitä nyt niin kauaa ole, että heidän aikansa pitäisi unohtaa.

Lapsuusajoistani muistan, miten soudimme lähisaarissa asuvien perheiden luo ja lapsina saimme aina hyvän kohtelun.

Muistan Ilosaaren Annin, joka antoi meille lapsille jotain särvintä. Voileipä maistui ja kiitokseksi lauloimme hänelle lauluja, joita olimme koulussa oppineet.

Mökkikulttuuri puhuu paljolti suomalaisen kaipuusta vapauteen.

Onnellisuus ei ole väkivalloin tehtyjä formaatteja.

Onnellisuus elää lopulta köyhyydessä, joka palkitsee jokaisesta pienestä onnistumisesta.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu