Eläimet ihmisten auttajina – lehmät naisten rippituolina

”Sinä aamuna, kun Eino heräsi viimeisen kerran, hän tunsi, miten tuuli oli puhutellut väkevästi.

Oli tuntunut hyvältä lähteä ja jättää kanalleen jäähyväiset.

Kana oli nähnyt, miten Einon käsi ei enää heittänyt jyviä entiseen tahtiin, kana nokki ne pienetkin ja antoi ruokkijansa lähteä.”

Tuo katkelma on tulevasta kirjastani, joka  saattaa valmistua ensi vuonna.

. . .

Eläinten osuus ihmisten surkuhupaisassa elämässä, on suurempi kuin ymmärrämme.

Äitini, joka lypsi kolmea lehmää vuosia, sai kertoa lähimmilleen, lehmille tunteistaan ja suruistaan.

Lehmät olivat mielettömät ’rippituolit’ naisille, joiden elämä sotaa käyvässä  maassa, oli turvaton ja pelottava.

. . .

On välttämtätöntä tunnistaa aikalaisuuksia, joiden lapsia nykyiset päättäjät ja pärjääjät ovat.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu