Elävätkö maahanmuuttajaperheiden lapset ja nuoret pelossa?

Alkuun on todettava, että vanhemman/vanhempien oma jaksaminen on lasten koti ja turva!

Jos/kun vanhemmilla on sopeutumisvaikeuksia, kielitaidottomuutta, traumakokemuksia aiemmasta tai yhteiskunnasta eriytymiskokemusta, se ei voi olla heijastumatta myös heidän lapsiinsa.

Lapsuus on saattanut rikkoutua jo ennen maahanmuuttoa. Epävarmat olosuhteet heijastuvat aina turvattomuutena ja keinoja selviytymiseen etsitään nuoruudessa, joka antaa tietynlaisen voiman kokemuksen, vanhemmista eriytymiselle.

Jo nyt, maahanmuuttajien lapsetkin lähtevät kodeistaan ja etsivät keinojaa tulla näkyviksi.

Kulttuuriset erot ovat myös näkyvissä.

Se, miten on käyttäydytty lähtömaassa, koetaan hyväksytyksi myös siinä maassa, josta vanhemmat lähtivät. Vanhempien menetettyä yhteyden lapseensa/nuoreensa, lapsi/nuori kokeilee siipiään siellä, missä keinot siihen mahdollistuvat.

Suomi on tarjonnut turvapaikkaa monille sitä hakeneille. Suomessa on aina mahdollista saada turvaa, mutta sopeutuminen uudenlaisen maan olosuhteisiin on aivan eri juttu.

* * * *

Huolimatta kaikesta huudosta, joka kohdistuu maahanmuuttajiin, on todettava lastenlasteni suhtautuminen kavereihinsa, joista monet ovat ns. uuskansalaisia.

Lapset eivät kanna ennakkoluuloja, jos vanhempansa eivät niitä ruoki.

* * * *

Alla olevan tekstin kirjoitin Miia Laihon blogiin, jossa hän pohti nuorten päihderiippuvaisten hoidon vähyyttä.

* *

Ei pidä sekoittaa kahta asiaa – nuorten päihteiden käyttöä ja maahanmuuttajataustaa.

Olkoonpa nuori kantasuomalainen tai maahanmuuttaja, jokainen on samalla viivalla, jos elämäntilanteet kotona tai koulussa ahdistavat.

Vertaisryhmiin hakeudutaan, sillä siellä tulee hyväksytymmäksi kuin kotona tai koulussa.

Ryhmissä on aina johtajat, jotka alistavat. Kierre voi alkaa jo siitä, että kokee onnistumista jossain käskytyksessä.

Nuoret, jotka tulevat maahanmuuttajaperheistä, saattavat kokea pitkäänkin ulkopuolisuutta, joka taas ruokkii aggressiivisuutta, mutta myös pelkoja.

Kun oman pelkonsa projisoi toisten peloksi, sillä voi saada huomiota ja voimantunnetta.

Päihdeongelmien hoito ei ole yksiviivainen. Ennen kuin nuori saadaan päihdehoitoon, hänen toimintatapansa ovat saattaneet olla jo pitkään maladaptiivisia.

Todennäköisyys hoidon ja nuoren kohtaamisesta, ei ole vain retuperällä olevista hoidoista, vaan keinottomuudesta puuttua ajoissa ongelmaisten perheiden toimintamalleihin.

* * * *

Eli keinottomuus puuttua ajoissa ongelmaperheiden toimintamalleihin, on perua ajoilta, jolloin ei puututtu, jos ei kysytty.

Viimeisin lukemani artikkeli puhui juuri siitä, miten huonokuntoinen perheen äiti raahautui kielikurssille, että eivät olisi menettäneet Kelan tukea.

Mies oli pahoinpidellyt vaimoaan jo pitkään. Tuskin tuossa perhemallissa lapset/nuoret selviytyvät ilman apua.

 

MirjamiParant1

Syntyminen on jo sinänsä hieno kokemus. Mutta, miltä on tuntunut syntyä pimeään joulukuun päivään, jossa henkiinjääminen on ollut hetkistä kiinni. Minä jäin, henkiin!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu