Hengittääkö Marine Le Pen jo Emmanuel Macronin niskaan?

https://yle.fi/uutiset/3-12391881

Sunnuntaina, huhtikuun 10. päivänä ranskalaiset äänestävät ensimmäisellä kierroksella seuraavien viiden vuoden presidentistä.

Näillä puolueilla on ehdokkaansa;

• Debout la France.
• Kansallinen rintama. (Marine Le Pen)
• La France insoumise.
• La République en marche! (Emmanuel Macron)
• Les Républicains.
• Sosialistinen puolue.

”Ranskan presidentinvaalien ehdokaslistalla on 12 nimeä. Nimilista ei tarjoa suuria yllätyksiä: kärkiviisikossa ovat Emmanuel Macron, Marine Le Pen, Eric Zemmour, Valérie Pécresse ja Jean-Luc Mélenchon.” IL

”Le Monde -lehden tänään julkistaman kyselyn mukaan Macron saisi ensi sunnuntain ensimmäisellä kierroksella 27 ja Le Pen 22 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella prosenttiluvut olisivat Macronin hyväksi 54–46.” IS

Lähinnä kaksi, Kansallisen rintaman ehdokas Marine Le Pen (53 v.) ja La République en marchen Emmanuel Macron (44 v.)  kisannevat jatkopaikasta.

Toinen kierros käydään kahden viikon kuluttua, 24.4., jos ensimmäiseelä ei tule jollekin ehdokkalle ehdotonta enemmistöä.

Ukrainan sotaan sovintoa etsivänä, eli Putiniin yhteyksien pitäjänä, Macron kunnostautui siinä määrin, että ilmoittautui lähes viime metreillä ehdokkaaksi.

Le Pen on sen sijaan häivytellyt Venäjä yhteyksiään. Kampanjassaan, hän ei nyt enää käytä isänsä sukuniemä Le Pen, vaan esiintyy Marinena.

Aiemmissa presidentin vaaleissa (2012 ja 2017) hän lienee saanut venäläistä rahaa tuekseen.

Kun Ukrainan presidentti Zelenski tuli pitämään puheen Ranskan kansalliskokoukselle, Marine Le Penillä oli kalenterissaan muita tapaamisia, joten hän ei osallistunut.

Macron onnistui lopulta pitämään vaalitilaisuuden, jossa hän puhui parin tunnin ajan 35000 osallistujalle äärioikeistolaisesta vaarasta, rasismin uhasta, kansansa turvallisuudesta ja oikeudenmukaisen politiikan toteutumisesta.

Macron puolustaa markkinataloutta, eurooppalaisuutta ja liberalismia.

Le Pen sen sijaan lupaa kannattajilleen polttoaineiden hinnanalennuksia, byrokratian kevennystä ja maahanmuuton rajoittamista.

Aiemmin Ranska on ollut lähes kaksipuoluejärjestelmä – vasemmisto-oikeisto -akselilla.

Viimeisin, ehta vasemmistolainen presidentti oli Francois Hollande.

Tosin, vasemmistolaisuudesta vähemmän innostunut Macron sai isällistä opetusta Hollandelta.

Nyt maassa toimii erilaisia liikkeitä, jotka eivät ole puoluesidonnaisia. Tästä esimerkkinä voisi sanoa Keltaliivit (Gilet Jaune), jotka nousivat kapinaan mm. valtion dieselin ja bensan hinnankorotusaikeista.

Ranska on Saksan ohella Euroopan Unionin johtomaa, jonka päätöksiin monet muut EU-maat  joutuvat ottamaan kantaa.

Saksan kristillisdemokraattien kansleri Merkelin jäätyä ’eläkkeelle’, paikan sai sosiaalidemokraatti  Olaf Scholtz, jonka rooli on myös merkittävä tulevalle Ranskan presidentille.

Euroopan Unionin yhtenäisyyden kannalta ei liene yhdentekevää, kenestä tulee seuraava Ranskan presidentti.

Ukrainan sodan epävakaus ei voi myöskään olla näkymättä Ranskan valtiojohtajan vaaleissa.

Kansallisen rintaman ehdokas Marine Le Pen on ollut venäjämielinen, näkyvin EU:n arvostelija ja edelleen välttelee kannanottojaan.

La République en Marchen ehdokas, Emmanuel Macron, lienee EU:n mahdollisista, yhteisten puolustusvoimien ja eurooppalaisen reformin toteutumisen puolestapuhujana, vahvoilla.

Ranskassa asukkaita on 67,4 milj. (v. 2020)

Kun puhutaan äänestysprosenteista, niin on hyvä huomioida, miten paljon kansalaisten äänet jakautuvat.

Kun viime vaaleissa Macron sai 66 % äänestäneiden äänistä, niin on kysyttävä, kuinka suuri koko maan  äänestysprosentti on ollut.

Mielenkiintoisia kysymyksiä ja tärkeintä on lopulta demokratia.

* * * *