Jäivätkö maamme energia-, mineraali- ja viljavarannot Petsamoon ja Karjalaan?
Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan v. 1939 Mainilan keinotekoisilla laukauksilla.
Sotaa käytiin vuoteen 1944 saakka, jonka jälkeen rauhanneuvotteluissa NL otti maaltamme parhaita maa-alueita ja lisäksi vaati sotakorvauksia, joita maksettiin viimeiseen markkaan saakka.
Nykyinen Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on niin ikään valheella oikeutettu ja tietoisena, millaisia tulevaisuuden materiaaleja maasta voisivat itselleen saada.
Ukraina on maailman vilja-aitta ja onhan siellä paljon muitakin tulevaisuuden ’aarteita’, joita en tässä halua mainita.
Venäjä on hädässä ja joutuu piankin luopumaan fossiilisesta energiavallastaan.
Nyt käymäänsä sotaan, se tarvitsi syyksi mm. natsit, mutta kaikki tietävät, että totuus on toinen.
* * * *
Petsamo on ollut Suomelle oikea ’kultakaivos’ ja Karjalan alueet varsinainen Suomen vilja-aitta.
Venäjän intressit liittyvät enemmän maaperän tuottamaan rahavirtaan, kuin varsinaiseen maa-alan tarpeeseen.
On hyvä tunnustaa, että maailma elää sekä energiasta että viljasta.
Kysynkin, onko maamme vv. 1939-44 käydyn sodan seurauksena menetetyt alueet olleet merkityksellisiä maaperiensä rikkauksista?
Neuvostoliitto otti Petsamon nikkelivarannot ’turvaan’ niin briteiltä, saksalaisilta, kuin suomalaisiltakin.
Suomessa on paljon maaperämineraaleja, mutta valitettavasti ulkomaisille kaivosyhtiöille on annettu oikeuksia vallata maaperäämme.
Toivottavasti Venäjä ei ole yksi niistä!
Ilmoita asiaton viesti
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008972933.html
Tässä hieman ymmärrystä siihen, mitä venäläinen nykyjohto edustaa!
Ilmoita asiaton viesti
Leningrad tarvitsi sähkövoimaa ja sattumalta Suomella oli kannaksella isoja sähkövoimalaitoksia.
Ruudin tekemiseen tarvitaan selluloosaa ja sattumalta Suomella oli iso paperitehdas selluloosaa tuottamassa sittemmin luovutetussa Karjalassa.
Oletko muuten koskaan nähnyt neuvostoliittolaista pahvia? Ei ole hurraamista laadussa.
Petsamo on tietenkin oma lukunsa. Maailmanluokan nikkelivaranto, jalostamon piippukin Euroopan korkein. Kaivos oli vuokrattu englantilais-kanadalaiselle yhtiölle joka maksoi vuokraa riihikuivassa rahassa Suomen valtiolle.
Ilmoita asiaton viesti
Omia huomioitani:
– Petsamossa oli rikas nikkelikaivos.
– Kannas ei ollut vilja-aitta, valtaosa oli pienviljelijöitä. Silloin ei Suomi ollut omavarainen viljan suhteen.
– Talvisodassa NL halusi Kannaksen vesivoiman/sähkövoiman ja sellutehtaan takia. Sähköä tarvittiin Leningradin sotatarviketehtaissa ja sellua ruudin valmistuksessa..
– Venäjä nimenomaan tarvitsee laajentumista varten lisää maata, ei siitä tarvitse olla muuta kuin sotilaallista hyötyä.
– Menetetyt alueet olivat taloudellisesti merkittäviä ja vaurasta.
Ilmoita asiaton viesti
Missäspäin se sellutehdas oli?
Ilmoita asiaton viesti
Ennen sotia teollisuustaajama Pitkäranta kuului Impilahden kunnan alueeseen. Paikkakunnalla on pitkä teollinen historia, sillä siellä on ollut louhoksia, joista saatu muun muassa rautaa, tinaa, kuparia ja hopeaa, sekä sahoja, lasitehdas, punamultatehdas ja sellutehdas. Viime mainittu on rakennettu vuonna 1921. Talvisodassa puna-armeijan joukot valtasivat 10.12.1939 Pitkärannan, joka oli palanut lukuun ottamatta sellutehtaan aluetta ja sen läheisyydessä ollutta pientaloaluetta. Lentolaivue 10:n seitsemän Fokker-konetta kävi syöksypommittamassa sellutehtaan maastoon ryhmittynyttä vihollisen huoltokeskusta 19.1.1940.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon
lähde: sotahistoriallinen seura
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4ranta
Ilmoita asiaton viesti
Täytyypäs kahtoo kartalta, kun sitä en muista yhtään, että missä Pitkäranta sijaitsi. Kiitoksii Juha!
Ilmoita asiaton viesti
Varsin mielenkiintoista, kun Pitkärannan alueelle tulee jo tuo Salmi, niin taitaa olla jo hiukan Vienan karjalan ja karjalan kielenkin alueita? Ei ehkä ihan mutta varmaan sävynsä antaa kieleen.(antoi)
Mannermainen ilmasto, kesällä viileä ja talvella leuto! Laatokastakohan johtuen? Ja erikoinen suojeltu vuoristomäntyalue.
Hyötykaivannaisia: rakennuskivi, savi, mineraalivärit,
hiekka, sora, tina,
pegmatiitti, liuske,
granaatti, turve ja sapropeeli[6].
Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat Uuksunjoen rannalla sijaitseva vuoristomäntymetsä, Uuksunharju ja Kulismajoen vesiputous[7].
Talvi on pitkä ja leuto, kesä lyhyt ja viileä.
Tammikuun keskilämpötila on –11,1 °C ja heinäkuun 15,6 °C.
Vuotuinen sademäärä on 635 millimetriä.
Sää on epävakainen koko vuoden ajan.[8]
Tässä kunnon kartta:https://www.venajanaika.fi/2-2020/laatokan-rundi-osa-2-2-karjalankannakselta-nevan-ja-syvarin-yli-laatokan-karjalaan/
Ilmoita asiaton viesti
Juha-Pekka, kiitos arvokkaasta tiedosta!
On selvää, että NL otti Suomelta tarvitsemansa teollisuuden ja raaka-aineet.
Ihmettelen, miksi näistä ei ole enemmän puhuttu.
Ukraina on Venäjälle samanlainen kohde – mineraali-, vilja- ja muut tulevaisuuden kannalta merkittävät varannot, ovat pääasiallinen valloituksen tavoite. Ei mikään tsaarin aikainen valtakunta.
Kaikkihan ovat keksittyjä verukkeita!
Ilmoita asiaton viesti
Muuten eikö ole Mirjam nyt Ukrainan tapahtumien jälkeen aivan toisella tavalla sävähdyttävää lukea Karjalan kunnaista. Ikäänkuin katsoo näitä paikkoja siten, että meiltä voidaan todella kotiseutu ottaa pois!
Onkos sunkin sukunimesi Karjalasta?
Ilmoita asiaton viesti
Päivi, hyviä huomioita!
Ensinnäkin, sukunimeni on peräisin Ranskasta. Omaa sukuani olen Kauhanen, Pohjois-Savosta!
Olen laulanut usein Ranskan lähetystön kutsujen jatkoilla laulua Karjalan kunnaista, jotka silloin tuntuivat unenomaisilta ja kaukaisilta muistoilta.
Nyt, tilanne on toinen. Realiteetit puhuvat ja merkityksille tulee erilainen sointi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, muistan lukeneeni, että jossain Donbassin alueella on digi-laitteisiin tarvittavien mineraalien varantoja, useampiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niitä! Siksi Donbass on venäläisille tärkeä ryöstön kohde.
Ilmoita asiaton viesti
Impilahden historia onkin ihanan helposti kaikkien Karjalaa kaipaavien tavotettavissa. Tämä on vähän kuin lukis Hietamiehen kirjaa:
Impilahti – Luovutettu Karjala pdf
Ilmoita asiaton viesti
Svetogorsk on hienopaperi- ja kartonkitehdas Ensossa (Svetogorskissa) Leningradin alueella.
15 minutin taksimatkan päässä Suomen ja Venäjän rajalta.
Tehtaalla keitettiin sellulosaa vielä 70- luvulla eräkeittimissä. Keittokattiloita taisin olla 6 tai 8 kappaletta.
Tehdasta automatisoitiin Valmet oy toimesta siihen aikaan. Yövyimme Imatralla ja palasimme työhön aamulla rajanyli Svetogorskiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ai Leningardin alue ulottui niin kauaksi (tai niin lähelle) Suomen rajan läheisyyteen!
Sää olit sitten automatisoimassa?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä!
Asensin punnitusantureita keittokattiloiden alle. Mielenkiintoinen komennus kaikin tavoin.
Ensimmäiseksi hämmästyin Vodkan vapaata käyttöä työaikana. Toisekseen naisten pukeutuminen vaaleisiin perukkeihin työaikana. Erikoinen vaikutelma, haalarit ja vaalea peruukki päähineenä.
Sattui samaan aikaan Punalipunpäivä, jota juhlistettiin näyttävästi runsaan alkoholitarjoilun kera.
Kaikenpuolin ystävällinen kohtelu ja iloinen tunnelma.
Ilmoita asiaton viesti
Onpas sulla Jussi elämänkokemuksia, vaikka kirjaksi asti!
Ilmoita asiaton viesti
On minulle kertynyt.
Sellutehdas työmaalta löysin nykyisen vaimoni Sumatralta ja samalla minut käännytettiin muslimiksi ja ympärileikattiin.
Kaupanpäälliseksi sain kolme pientä lasta Suomeen tuliaisiksi. Nyt lapset ovat aikuisia Suomen kansalaisia ja veronmaksajia
Juuri lapset tuovat iloa ja sisältöä elämääni.
Ilmoita asiaton viesti
Petsamon kaivoksista Suomi ei ehtinyt hyötyä juurikaan. Euroopan rikkaimman malmion hyödyntämiseksi 1930-luvulla aloitetut rakennustyöt saatiin päätökseen 1943. Ja seuraavana vuonna se meni.
Ilmoita asiaton viesti