Kansallinen kärsimysnäytelmä – käsikirjoittajina Macron & Merkel

Olipa kerran maa, joka saavutti itsenäisyyden talvi- ja jatkosodan taisteluissa.

Lunastushintana oli kymmenientuhansien nuorten miesten henki. Henkensä menettivät myös suomenhevoset ja viestinviejäkoirat.

Hintana olivat myös puolisonsa menettäneet naiset, orvoiksi jääneet lapset, poikiaan kaipaavat isät ja äidit, sekä isovanhemmat.

Hintana olivat traumatisoituneiden miesten syvä masennus, päihdekäyttäytyminen ja rikkirevityt perheet.

Hinnaksi tulivat myös Karjalan evakot, joiden traumoja ei ymmärretty. He kuitenkin sopeutuivat, kun oli pakko.

Muistelujen hieno kuvaaja on kirjailija Eeva Kilpi.

  • * *

Ihmisen muisti on valikoiva. Ihminen muistaa vain ne asiat, jotka tuntuvat tarpeellisilta.

Ihmisen muisti sulkee pois pahan, sillä elämän on jatkuttava.

Sen sijaan, dissosioitunut muisti jatkaa elämäänsä ja nostaa päänsä pintaa juuri silloin, kun sen tunnemuistissa ollut paha alkaa elää.

  • * *

Suomalainen itsenäisyys ei ole koskaan ollut itsestään selvyys.

Niin ei nytkään.

Kun ison pahan pelossa lähdettiin karkuun, niin syöksyimme vielä pahempaan.

Liittyminen Euroopan Unioniin, on ollut yhtäältä tarve kuulua johonkin meitä turvaavaan yhteisöön, joka voisi isona, valtioiden yhteisönä, varmistaa itsenäisyytemme.

Toisin kuitenkin kävi.

Itsenäisyytemme on ajettu Saksan ja Ranskan vallan alle.

EU = Saksa ja Ranska.

Pienemmät EU -maat ovat vasalleja, jotka toteuttavat suurempien valtapyrkimyksiä.

  • * *

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on siinä mielessä toiminut, että rahaa saavat kaikki, jotka osaavat Kelaa hyödyntää.

Olen jo pitkään seurannut nuoria, joilla on sekä mielenterveys- että päihdeongelma.

Heidän ajattelutapansa on,  ’mitä välii, seinästä saa rahaa, onks pakko raataa’!

Sitten on ne nuoret, jotka yrittävät selviytyä, mutta heidän keinonsa käyvät vähiin, kun Kela perii välittömästi tuet, jos he onnistuivat tekemään hetken työtä, selviytyäkseen.

  • * *

Kansallinen kärsimysnäytelmä on jo täällä.

Macron ja Merkel ovat sen käsikirjoittaneet jo vuosia sitten.

Nyt, kun Covid19 mahdollistaa Välimeren maiden miljardien tukemisen, ilman, että ovat itse tehneet mitään selviytyäkseen, tekee kipeää seurata suomalaisten perheiden, lasten ja vanhusten kamppailua jokapäiväisestä leivästään.

Kaikki eivät pääse jonottamaan ilmaista ruokaa. Kaikki eivät edes ymmärrä, miksi kaupoissa on ruokaa, jota ei voi ostaa.

Diakoniatyö auttaa, jos on toimiva puhelin, jolla voi soittaa. Jos voi löytää oikean numeron, johon soittaa. Ja on ne soittoajat.

Kela on jatkumo heille, jotka onnistuivat ennen koronaa. Koronan jälkeen, kaikilla on rajalliset palvelunsa.

Lääkäriaikojakin alettiin antaa vasta viikolla 30.

  • * *

Suomalaiskansallista kärsimysnäytelmää näytellään nyt koko Suomessa.

Oikeastaan, kyse ei ole näytelmästä, vaan reaalitodellisuudesta.

Business Finland jakoi rahaa yrityksille, joilla ei ollut edes tarvetta.

Jopa Valtion oman hallinnon johtaja (Posti Oy) sai 100.000 euroa yksityisen liiketoimintansa kehittämiseen.

Sen sijaan, yrittäjät, joiden liiketoiminta Covid19 takia loppui välittömästi 13.3. valtioneuvoston päätökseen, jäivät vaille.

Heidän selviytymisensä on edelleen tunnistamatta.

  • * *

Valtioiden välinen vallanhalu ei ole mihinkään väistynyt.

Monet sanovat, että Saksa tuskin on kiinnostunut Suomesta muutoin kuin matkailumaana.

Olen eri mieltä.

Saksa ei ole mikään rakastava valtio, jonka johtajat olisivat myötäsukaisia Suomelle.

Ranska on Saksan kanssa sotia käynyt, eikä Macron edes ymmärrä, millaisin panoksin Merkel maataan johtaa.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu