Miten lapset ja nuoret heijastavat aikamme tilaa?

Mediasta luemme ja kuulemme jatkuvasti toinen toistaan rankempia viestejä, miten lapset ja nuoret voivat huonosti.

Oireilu saattaa näkyä ilki- ja väkivaltana, yksinäisyyteen vetäytymisenä, masentuneisuutena, pelkoina ja turvattomuutena tai itestuhoisuutena.

Asiantuntijoiden haastatteluissa tuodaan useimmiten esille palvelujen puuttuminen.

Kouluissa toimivat terveydenhoitajat, kuraattorit ja koulupsykologit tekevät arvokasta työtään niissä kouluissa, joihin heitä on saatu palkattua.

Palvelujen puuttuminen ei kuitenkaan ole yksi totuus.

On selvää, että koronavuosiin liittynyt etäopetus ei kakilta osin onnistunut.

Perheet, joilla oli valmius tarjota koululaisilleen tarpeellinen oppimisympäristö, voivat huokaista helpotuksesta.

Sen sijaan niiden perheiden lapset ja nuoret, joille koulurytmin merkitys oli tuonut perusturvan, ovat mahdollisesti eniten kärsineet karanteeniajasta.

Viruksen leviämisen estämisessä, yhteiskuntamme suljettiin laajoilla sektoreilla.

Jäljet alkavat näkyä vasta nyt, kun vapaa liikkuminen on sallittua.

Aikuisten on hyvä tunnustaa ja tunnistaa, miten rankkaa korona-aikaa itsekin elivät.

Ihmetellä ei kannata, etteikö lasten- ja nuorten elämä olisi ajasta monellakin tasolla häiriintynyt.

Vuosi tai kaksi, lasten ja nuorten elämässä on merkityksellistä. Kehitys menee eteenpäin vauhdilla, jopa kuukaudet ovat merkityksellisiä.

Mikään yhteiskunta ei pysty tarjoamaan kaiken kattavaa palvelujärjestelmää, jossa jokaiseen ahdistuneisuuteen saadaan välitön apu.

Erikseen on luonnollisesti nähtävä pitkäkestoista psykiatrista apua tarvitsevien auttaminen.

Itse mietin lähinnä sitä, miten arvokasta on, että jokainen aikuinen, jolla on lapsia tai lastenlapsia, kummilapsia tai naapurin lapsia, muistaisivat olla läsnä silloin, kun lapset sitä vähiten kysyvät.

Läsnäoleminen on useimmiten luontevaa, kun sitä ei erityisesti yritetä.

Lapset ja nuoret hakevat turvaa usein lähipiiristään, jos omat vanhemmat eivät pysty turvaa antamaan.

Turvallisuuden kokemus on erityisen vahva voima, jonka avulla epävarmat lapset ja nuoret saavat kiinni siitä, jota kasvuun tarvitaan.

Pieni rohkaiseva sana, hymy, ehkä kysymys, jossa ei ole vaatimuksia, antaa viestin, että aikuisen turvaan voi luottaa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu