Nostavatko uudet maalaiset Keskustan nousuun?

Kuvassa basilika, jonka sain kukkimaan pihallani.

Keskustapuolue valmistautuu puheenjohtajavaaliin syyskuun 2020 puoluekokouksessaan.

Puheenjohtajiksi ehdolla olevista neljästä kandidaatista, lähinnä kisaa käytäneen nykyisen pj Kulmunin ja tiede- ja kulttuuriministeri Saarikon välillä.

Kuntapoliitikko Väyrynen PV -blogissaan selvittelee Kulmunin ja Saarikon ’vivahde-eroja’  keskustalaisen aatteen tunnusmerkeistä. Molemmat ehdokkaat ovat aikanaan toimineet Väyrysen lehdistöavustajina, joten jonkinlaista tuntumaa heidän arvoihinsa liennee noilta ajoilta.

* * *

Maaseudulta lähtöisin olevana, 70 -luvun maaltamuuton kuumimmassa vaiheessa, itsekin ajauduin pk-seudulle työn perässä. Töitä on riittänyt, mutta sieluni on edelleen pienen tytön, jonka jokainen solu imi voimaa mullasta, pihkan tuoksusta ja hevosen kaurapieruista.

Suomalaisessa maaseutukulttuurissa puhalsivat tuolloin muutosten tuulet. Ylituotantoa rajoittaakseen, hallitus määräsi pientilallisia laittamaan ’pellot pakettiin’ ja jättämään kesannolle. Siitä lienee maksettu jokin kertakorvaus, mutta muistikuvani lapsuudenajoiltani on, että se aiheutti katkeruutta ja huonommuuden tunnetta.

Pientilallisia puolustamaan lähtenyt Veikko Vennamo perusti Pientalonpoikien puolueen (sittemmin Suomen Maaseudun Puolue), joka löi kiilaa vallineeseen.

Karjalan evakoita asuttanut Vennamo sai kannatusta ja pääsi piankin asemiin eduskunnassa, niin räiskyvänä puhujana kuin vähäosaisten pientilallisten puolestapuhujana. Hänen sutkautuksilleen naurettiin. Vähättelyä sekin.

* * *

Sittemmin on eletty kaupungistumisen aikaa. Aikaa, joka monelle, maaseudulta muuttaneelle, on tuottanut sopeutumisvaikeuksia.

Juurettomuus ei ollut ainoastaan yksi tekijöistä, illat kerrostaloissa, saattoivat tuntua pitkiltä ja kontaktit naapureihin eivät luontuneet. Murretta puhuneita vieroksuttiin ja eristäytymisen seurauksena, monet turvautuivat päihteisiin.

* * *

Tämän päivän ikäpolvet ovat jo sulautuneet kaupunkilaiselämään. Lähiöelämään ei niinkään. Useimmille omakotitalo on ollut toive tai vähintäänkin mökki lapsuusmailla.

Toisaalta, useimmiten, 70-luvun vanhempien lapset vietiin kesiksi maaseudulle, isovanhempien hoivaan, jolloin he myös oppivat tunnistamaan maaseudun elämän monipuolisuuden, saivat kokea luonnon ihmeitä ja saattoivat osallistua heinäntekoon ja perunannostoon.

Maaseutu ei ole pystynyt säilyttämään elinvoimaansa ja yhä useampi viljelijä on taloudellisten syiden takia joutunut konkurssin seurauksena ’paketoimaan’ elämäntyönsä.

On täysin mahdollista, että oikeudenmukaisella lainsäädännöllä, maaseutu saadaan jälleen kukoistamaan.

Suomella tuskin on varaa enää odottaa pelkästään EU:n lainsäädäntöä, jonka vaatimuksiin kaikilla viljelijöillä ei ole ollut mahdollisuuksia.

Tosin nekin viljelijät, jotka ovat lähteneet toteuttamaan suurtuotantoa, ovat suurissa veloissa.

* * *

Maaseutu kutsuu nyt asukkaikseen uudisviljelijöitä, joita voidaan avustaa alkuun. Useita mainoksia olen jo nähnyt.

Korona-pandemian seurauksena joutunemme entistä enemmän pohtimaan keinoja, miten ruuhkaisissa, asumiskalleissa olosuhteissa eläviä, voitaisiin saada maaseuduille, jotka edustavat luontoa ja mahdollisuuksia.

Itse tuotettu ruoka on arvokasta ja tarjoaa myös työtä elinkeinoksi.

Tämä onnistuu vain, jos halukkaille maallemuuttajille tarjotaan aloituspaketti – pala maata, tontti, rakennuspuut ja vuoden toimeentulo.

*  *  *

Maailmanlaajuisen talousromahduksen myötä, myös Suomi joutuu varautumaan ruuan loppumiseen.

Omavaraistalous on silloin merkittävä voimavara.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu