Miten sanojen merkitys poliittisina aseina korostuu?

Suomen kieli on moni-ilmeinen ja rikas. Taitavat sanankäyttäjät voivat löytää aina vain uusia vivahteita, joilla saavat vaikuttavuutta puheisiinsa.

Poliittinen kielenkäyttö on ikävästi kapeutunutta. Puhutaan jargonista, joka kyllästyttää, saa haukottelemaan ja toteamaan, että tämä nyt oli taas yhtä tyhjän kanssa.

Eli, puheet, jotka pyörittävät pakollisia ympäripyöreitä toteamia, jotka on joko opittu tai joilla vältytään ylilyönneiltä, ovat suurempi haitta puhujalleen, kuin puolueensa tai oman kannatuksensa ylläpitäminen.

Taitava sanankäyttäjä saa yleisönsä innostumaan, kiinnostumaan puheen sisällöstä ja mahdollisesti vakuuttumaan puheenpitäjän puolueesta, vaikka muutoin politiikka ei kiinnostaisikaan.

Keskustan kansanedustaja Hanna-Leena Mattila, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen, otti puheensa fokukseen mielestään syrjintää kokevan ihmisryhmän, valkoisen heteromiehen, joka syö lihaa ja ajaa autolla.

Puhe on herättänyt laajaa huomiota, mutta nopeasti tuli havaituksi, että ei aivan nappiin osunut.

Kenties tuossa oli yritystä erottua, mutta haiskahti hieman perussuomalaisten tontilla vierailulta.

Sanoilla on merkitystä. Sanoilla saadaan aikaan puhetta, mutta siinäkin suhteessa tietty varovaisuus on paikallaan hyvästä yrityksestä huolimatta.

Paradoksien käyttöä harvat uskaltavat, sillä niissä piilee vaaroja, joita joutuu myöhemmin selittelemään.

Nuorisomme on siinä suhteessa ’sisäoppinut’, että vastasanonta tarkoittaakin positiivista tai päinvastoin.

Eduskuntavaalien lähestyessä, kansan kiinnostus poliittisia puheita kohtaan aktivoituu. Erityisesti somen kautta tietoa leviää, niin onnistumisista, kuin epäonnisista murjaisuista.

Poliittiset puolueet luonnollisesti kouluttavat kansanedustajiaan.

Muistamme ex-ministeri Katri Kulmunin, jonka esiintymis- ja puhekoulutus sai surullisen lopun.

Kun puhe- ja esiintymispalveluja ostetaan ulkopuolisilta yrityksiltä, on selvää, että niillä on hintansa. Epäselvyys hinnan maksajasta johti tämän tapauksen karikkoon.

Onneksi poliittisiin perheisiin mahtuu luonnonlahjakkuuksia, joiden nopea tilanneäly ja kielen ilmeiden hyödyntäminen on vienyt pitkälle.

Tietenkään en nyt puhu Timo Soinista – vai puhunko.

Hänellä on ollut ilmiömäinen tapa pitää kuulijansa hereillä. Hän on myös tuonut poliittiseen kielenkäyttöön ilmaisuja, joita edelleen käytetään.

Sanat ja sanonnat ovat erittäin arvokkaita välineitä, kun käydään puolueiden välistä taistelua vallasta.

Voitaisiinko todeta, että syyllistäminen ja ehdottomuus, ovat heikoimpia aseita vastapuolen nitistämisessä.

Semmoiseen käytökseen, ikävä kyllä, Kuntatalolla toteutettu, viimeisin puheenjohtajien välinen keskustelu näytti ajautuvan, hyvän puheenjohtajan ohjauksesta huolimatta.

Olisi korkea aika saada kouluihimme vahvistavaa ilmaisutaitoa, niin puheen pitämisessä kuin keskinäisen debatin hallinnassa.

Myös kielen syväoppiminen on tärkeää.

Suomen kieli on paras kieli, suomalaisten itseilmaisulle.

Ruotsia kotikielenään puhuvat, luonnollisesti ilmaisevat itseään kielellä, jonka parhaiten osaavat.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu