Onko hyvään huomiseen liian pitkä matka?

Kun puhutaan sananvapaudesta, vihapuheesta tai puhutaan pelon lietsonnasta, niin kuinka moni tietää, mistä puhutaan.

Kirjoittavien kansalaistemme sanoja on alettu vainota.

Mielipiteen vainoaminen on vaarallista. Siitä voi seurata sanktioita, joita vainoajat itse vaativat vainotuilleen.

Sanat, jotka eivät miellytä, halutaan nostaa vihapuheen nokkaan ilman, että edes tunnistettaisiin, oliko kyse vihapuheesta, saati kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Olin päättänyt lopettaa kirjoittamiseni Puheenvuoroon, mutta huomattuani, miten helposti ääneni vaiennettiin, kirjoitan vielä jonkun sanasen.

Uskallus puhua asioista niiden omilla nimillä, on uskallus ottaa vastaan kaikkien huuto.

Kaikkien huutoon on kuitenkin hyvä suhtautua selektiivisesti.

Nyt on kuitenkin näyttänyt siltä, että kirjoittavia kansalaisia kohtaan, selektiivisyys on unohtunut.

Pelon lietsontaa ei ole, jos uskaltaa todeta, että väkivaltaa käyttävillä on ’AINA’ astalot mukanaan.

Sen sijaan, on hyvä varoittaa!

Varoittaminen ei ole pelon lietsontaa, kun kyse on todellisesta uhasta.

Hyvään huomiseen matka pitenee, jos lehdistö uskoo vain heihin, jotka painavat ilmiantonappia, kuin heihin, jotka aidosti haluavat lapsilleen turvallisen ympäristön.

Hyvä huominen on ajan kysymys.

Puhutaan tosiasioista, ei peitellä uhkia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu