Onko hyvään huomiseen liian pitkä matka?
Kun puhutaan sananvapaudesta, vihapuheesta tai puhutaan pelon lietsonnasta, niin kuinka moni tietää, mistä puhutaan.
Kirjoittavien kansalaistemme sanoja on alettu vainota.
Mielipiteen vainoaminen on vaarallista. Siitä voi seurata sanktioita, joita vainoajat itse vaativat vainotuilleen.
Sanat, jotka eivät miellytä, halutaan nostaa vihapuheen nokkaan ilman, että edes tunnistettaisiin, oliko kyse vihapuheesta, saati kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Olin päättänyt lopettaa kirjoittamiseni Puheenvuoroon, mutta huomattuani, miten helposti ääneni vaiennettiin, kirjoitan vielä jonkun sanasen.
Uskallus puhua asioista niiden omilla nimillä, on uskallus ottaa vastaan kaikkien huuto.
Kaikkien huutoon on kuitenkin hyvä suhtautua selektiivisesti.
Nyt on kuitenkin näyttänyt siltä, että kirjoittavia kansalaisia kohtaan, selektiivisyys on unohtunut.
Pelon lietsontaa ei ole, jos uskaltaa todeta, että väkivaltaa käyttävillä on ’AINA’ astalot mukanaan.
Sen sijaan, on hyvä varoittaa!
Varoittaminen ei ole pelon lietsontaa, kun kyse on todellisesta uhasta.
Hyvään huomiseen matka pitenee, jos lehdistö uskoo vain heihin, jotka painavat ilmiantonappia, kuin heihin, jotka aidosti haluavat lapsilleen turvallisen ympäristön.
Hyvä huominen on ajan kysymys.
Puhutaan tosiasioista, ei peitellä uhkia.
Kiitos Jari!
Kyse ei ollut suuttumisesta, vaan…
Ilmoita asiaton viesti
Tervehdys Mirjami, yhdyn Jarin näkemykseen, kiva kun oot hengessä ja svengissä mukana. Minä tulin mukaan koronakyllästyneenä ja loputtomalta tuntuvan maailman kaventumisesta johtuen. Tämäkin foorumi kantaa aihiot neljännen valtakunnan ( Juhan lanseeraus ) perustamiseen, mihin ja koska ovat auki.
Isäsi lempivirsi on myös omani.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut kirjoittajat ovat kommentoinnin, edes lukemisen tavoittamattomissa. Samoin jotkut kommentoijat..
Joitain sitten tulee aina luettua, ja sitten kommentoituakin.
Pitää olla kosketuspintaa jotta kommentoidaan, muuten on hiljaista. .
Ilmoita asiaton viesti