Onko kyse kristillisen uskon etsikkoajasta?

Ensimmäisen adventin jumalanpalvelus näytettiin Yle 1:n ohjelmassa Helsingin Paavalin kirkosta.

Halusin kuulla Hoosiannan, kuten olen lapsena oppinut.

Katselin alkuun tanssiaskelin saapuvaa kulkuetta, rytmikkääksi sovitetun hoosiannan tahdissa, kunnes sambatanssijat ilmestyivät kirjavine krumeluureineen.

Suljin television ja lähdin koirani kanssa lenkille.

Oli vaikea katsoa kristillisen kirkon alentumista jäsenten kalastamiseen keinolla, joka oli näyte ennemminkin populistisen kirkkoherran kunnianhimosta, kuin kansan arvostamisesta.

* * * *

Tänään osallistuin Espoon Leppävaaran kirkolla senioreiden adventtiruokailuun.

Kirkkoon kuuluvien osuus kyseissä seurakunnassa on jo alle 50%.

Selityksenä kuulin, että alueelle on muuttanut paljon maahanmuuttajia.

Myös seurakunnan toimintatilojen painopisteen kuulin siirtyneen muunmaalaisten palvelupaikaksi.

* * * *

Kirkkoon kuuluminen on kytketty kirkollisveron maksuun.

Nykyisin kirkosta voi erota napin painalluksella. Se tarkoittaa, että tulevana vuonna et maksa kirkollisveroa.

Olisi jo korkea aika tunnistaa, kirkkoon kuulumisen ja kuulumattomuuden ero.

Tuskin kyseessä olisi irtautuminen kristinuskosta, vaan ennemminkin verosta vapautuminen.

* * * *

Kirkon pyhyyden kokemus on jokaiselle erilainen.

Minulle kirkko ei ole tanssisali.

Kirkkoon ei tarvita houkuttelu -populismia – kirkko kuuluu kaikille idealla!

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu