Miksi ministeri Saarikko unohti toivon?

Olen ihaillut Ukrainan presidentin ylläpitämää Toivoa, jolla maan kansalaistensa usko selviytymiseensä vahvistuu.

Johtaja on voimavara, jonka vahvuus ei petä, vaikka kaikki ympärillä näyttäisi olevan luhistumassa.

Psykologinen johtajuus on merkittävää silloin, kun ihmisten usko selviytymiseensä horjuu.

Ukrainan kansa taistelee nyt vapaudestaan ja demokratiasta, jonka avulla jokaisen kansalaisen ääni saadaan kuuluviin.

Kommunismissa ja totalitarismissa,  äärimmilleen viedyissä ihmisten kontrolloinneissa, elämä ei ole sitä, millainen sen tulee olla.  Sen tietävät myös ukrainalaiset.

Valtaapitävien diktaattoreiden elämässä ei ole toivoa.

Vallassa olevien diktaattoreiden mentaaliin kuuluu kaiken kontrollointi. Tottele tai sinut vangitaan.

Jos vastustat tai kirjoittelet meistä ikäviä, sinut surmataan, salaa.

* * * * *

Siksi ja juuri siksi, haluan puhua toivosta, sillä meillä, valtiovarainministerimme Saarikko julistaa jokaisen elintasonsa pakkolaskusta, johon on valmistauduttava.

Ensimmäinen reaktioni oli, että hyvähän sieltä huippupalkkoja nauttivien kerhoista, on kiva väläytellä kansallemme elintasomme laskua, kun se on jo valmiiksi alhainen.

Kuinka alas meidän on vielä alennuttava, että vvm saisi palkkansa riittämään verovaroistamme.

Sen sijaan, että vvm Saarikko putsaa omaa reviiriään uhkailemalla, hänen  tehtävänsä olisi luoda kansallemme toivoa.

Toivoa selviytymisestämme, uskostamme huomiseen ja ennen kaikkea suomalaisten vahvuudesta vaikeuksien kohdatessa.

Vahvat kansajohtajat luovat toivoa, eivät uhkakuvia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu