Onko SDP aidosti työväenpuolue?

Ensinnäkin on mietittävä, mitä työväki oikeastaan on.

Onko se toimiala, jossa työskennellään liukuhihnahommissa, vuorotyöläisinä, vai ovatko kaikki ns. ’haalarihommissa’ toimivat työläisiä?

Onkin hyvä kysyä, mitkä työalat voidaan lukea työläisiksi.

Erkki enoni oli aikansa aito työläinen. Hän teki vuorotyötä Varkauden paperitehtaalla ja tilasi Sosiaalidemokraatti -lehteä.

Sodasta hengissä selviydyttyään, hän oli aloittanut Ahlströmin tehtailla normityöläisenä ja vuosien mittaan kohosi lopulta koneenhoitajaksi, joka hänelle oli merkittävä arvonnousu. Työvuorojensa väleissä, eli ’löysivapaina’, hän haki kossupullon ja kävi mielessään sotamuistojaan. Niitä kuulin paljonkin heillä lapsena ollessani.

Tämän ajan työläiseksi itseään voisi kutsua kuka tahansa. Työläisyyden määritelmä on noista ajoista muuttunut.

Ex-pääministeri, demari, Paavo Lipponen oli aikansa vahva johtaja. Hänen valta-aikanaan tapahtui kuitenkin ikäviä. Vaurastuttuaan, hän unohti äänestäjänsä. Poisti varallisuusveron, joka oli lopulta syy, että lähdin mukaan politiikkaan.

Valta ja vaurastuminen ovat huono yhdistelmä.

Aatetta, joka kansanvallan mandaatilla saadaan, ei pidä luovuttaa rahan alttarille.

Valitettavasti tuohon, monien kansanedustajien ja ministereiksi nousseiden uskottavuus loppuu.

Nyt SDP:ta johtaa työläisaatetta arvostava pääministeri Sanna Marin.

Hänen vahvuutensa kansamme johtajanaan, on pyrkimyksensä oikeudenmukaisuuteen.

Toivottavaa on, että hänen henkinen kestävyytensä pysyy, vaikka houkutukset markkinamaailman mannekiiniksi kosiskellut lehdistö toisin toivookin.

Valta on lyhytaikainen mahdollisuus, jonka aikana on hyvä muistaa, kenen mandaatilla säihkytään.

Työläisten äänestämä Paavo Lipponen lähti markkinavoimien mukaan.

Miten käy SDP:n pääministeri Marinin?

Ja lopulta, työväenpuolueen!

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu