Onko US:n Puheenvuorosta tullut häirikkökäyttäytyjien temmellyskenttä?

Puheenvuoro -blogialusta on tarjonnut poliittiseen debattiin mahdollisuuden tuoda omia mielleyhtymiään tunnetuksi, mutta samalla siitä on tullut ikävä, henkilöiden  syyttelyjen kiusaamiskenttä.

Aloitin kirjoitteluni Puheenvuoroon jo vuonna 2011, jolloin sain vihiä, että monet siellä saavat puhettaan kuulluksi.

Muistan, miten lapsenikin kummastelivat, miten siedät sinua hävyttömästi arvostelevia. Silloin totesin, että saattaa kuulua suomalaiseen mentaaliin – kateuteen ja pelkoon.

En luovuttanut, sillä kirjoittaminen on kuitenkin mahdollisuus puhua isoillekin porukoille, jotka muutoin jäisivät paitsioon.

Nyt, kun vuosia on jo reippaasti kulunut ja kirjoittelu jatkuu, niin on hyvä pysähtyä ja tunnustaa, että Puheenvuoron -blogialusta saattaa olla nykyisellään aikansa elänyt.

Puheenvuoroissa on selkeä jakauma.

On asiantuntijat, on kansainvälisiä tilanteita pohdiskelevat, on väärinymmärretyt, on poliittisesti asemoituneet puolustautujat, ja on, ikävä kyllä jatkuvat kiusaajat.

Mikäli Puheenvuoron idea on rakentava keskustelu ja kansallisten voimavarojemme turvaamisen ylläpitäminen, niin siinä se on epäonnistunut.

On selvää, että netissä tapahtuvaa on hallittava monin eri keinoin.

Jos Puheenvuoro -blogialusta on vain yhden aatteen puolesta puhuva, niin, se on jo vaarallinen tie diktatuuriin.