Onko välinpitämättömyys uusi kansantautimme?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e27b63e0-911a-49b0-9242-2a2fb65540dd
Suomessa elää ja voi hyvin suvaitsevaisuus, jolla pyritään peittämään häiriökäyttäytyminen ja sen seuraukset.
Olemme olleet huolissamme siitä, mitä Ruotsisssa tapahtuu, mutta emme lainkaan siitä, mitä omassa massamme tapahtuu.
Lahden kappakeskuksessa nähty ilkivalta ja vartijoiden vähättely, on ilmiö, johon kaikkien lasten ja nuorten vanhempien on puututtava.
Kaikkea vastuuta ei voida jättää vain virkavallalle.
Siksi kysynkin – onko välinpitämättömyydestä tullut kansantauti!
Vaarallista, jos on!
* * * *
Välinpitämättömyydestä kertoo myös, miten suhtaudutaan mm. annettavien huonekalujen varauksiin.
Varataan ja kerrotaan, että järjestän kuljetuksen. Kun kysyn, milloin, niin vastataan, että en osaa sanoa. Tai, järjestän kuljetuksen, kunhan selvitän sukulaisteni kanssa.
Lopulta, mitään kuljetusta ei ole, eikä tule.
En haluaisi puuttua koirankakka -keskusteluun, mutta oudointa minusta on, että uusi asukas, jolla on koira, antaa sen kakata naapurin pihalle ilman, että se hänen elämäänsä häiritsisi.
Välinpitämätöntä on myös muuttua näkymättömäksi hetkellä, kun joku toivoisi muutto- tai nostoapua.
* * * *
Viimeisin uutinen, on kuitenkin paras uutinen!
Ilmoitin Tori.fi:ssä annettavista huonekaluista. Sain useita kyselyjä ja varauksiakin.
Yksi vastaus oli ylitse muiden. Hän ilmoitti, että tulee hakemaan xx pvänä, klo xx .
Nimi ei ollut suomalainen, mutta jokin minussa sai siihen luottamaan.
Niinpä hän tuli ja hoiti asiansa luotettavasti ja turvallisesti.
Kiitos siitä!
Suomalainen välinpitämättömyys on surullinen ilmiö.
Nyt luotan enemmän heihin, jotka ovat luottamukseni arvoisia.
Ei todellakaan enää, vain suomalaisia!
Huhhuh, olipa kirjoitus!
Lahden tapahtumat osoittavat pelkoni toteen. Olin lähes varma, että vartiointiliikkeiden toimintaan kohdistunut uutisointi ja varsinkin tämä Ison Omenan tapaus johtavat turvallisuushenkilöstöön kohdistuvaan epäluottamukseen ja ylilyönteihin. Seuraus on luonnollinen reaktio ongelmaan. Kuitenkin olisi syytä muistaa: vartijat ovat kauppakeskuksissa meidän suojanamme: minunkin, joka en yhdenkään vartijan kanssa ole sanaakaan koskaan vaihtanut.
Välinpitämättömyys on osittain huolta turvallisuudestamme. Emme uskalla puuttua epäkohtiin, koska epäkohta voi pahimmassa tapauksessa käydä kimppuun. Kuitenkin on niin, ettei vartijat voi hoitaa kaikkea. Meillä jokaisella on vastuu ympäristömme turvallisuudesta ja vanhemmilla jälkikasvustaan.
Olet näemmä löytänyt itsestäsi jotain uutta, siitä sinulle pitää nostaa hattua. Luottamus ei riipu nimestä, ihonväristä eikä henkilön etnisestä alkuperästä. On hyvä ottaa se ensimmäinen askel.
Ilmoita asiaton viesti
Kai, kiitos palautteestasi!
Olen itse kahden maan kansalainen. Ensimmäisen askeleen ottamiseen on kuitenkin oltava valmis.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa Mirjami!
Olemme tottuneet että virkamies tai kunnan/valtion virkamies hoitaa lähes kaikki ongelmamme verovaroin.
Vastuun ottaminen näkösälläkin olevasta ongelmasta on vierasta. ”Ei kuulu minulle. Parempi olla sekaantumasta, tulee vain harmeja”
Tällaiseksi yhteiskuntamme on kehittynyt varsinkin kaupungeissa.
Tarvitaan isompi kriisi tai sota jotta ihmiset havahtuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti ei kuitenkaan sotaa.
Elämän helppous ja kaiken hyvän saaminen tuntuu olevan tärkeämpää, kuin läheisten auttaminen.
Nettimaailma on myös mahdollistanut välinpitämättömyyden.
Kun ei tarvitse kohdata kasvokkain, voi piiloutua, vältellä ja esiintyä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kanssasi Mirjami samaa mieltä.
Muutos ja kasvaminen on ihmiselle vaikeaa. Joskus kasvaminen vattii ja tarvtsee kipua. Sitä eivät mukavuuden haluiset ihmiset ole valmiita
kohtaamaan.
Joskus elämä muuttuu onnettomuuden, katastrofin tai sodan vaikutuksesta. Vapaaehtoisesti ihminen ei toivo muutosta.
Minua muutti avioeron kipeys.
Ilmoita asiaton viesti