Ovatko suuret ikäluokat ikäsyrjinnän kohteina?

Samaan aikaan, kun kaikki erilaiset ryhmittymät hakevat olemassaolonsa oikeuksia, maamme hiljaiset, suuret ikäluokat ovat olleet vaiti.

Suomessa korkea syntyvyys kesti hieman yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950.

Korkein syntyvyys oli vuonna 1947, 108 000 lasta. Itse synnyin  vuoden 1947 joulukuun toiseksi viimeisenä päivänä. Presidentti Niinistö on minua joitakin kuukausia nuorempi. Mutta molemmat edustamme suuria ikäluokkia. Politiikassa voi onnistua paremmin, jos on syntynyt hyvien tähtien alla.

Tuolloin syntyneet lapset, ovat rakentaneet nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa, tavoitteenaan saada tuleville ikäpolville toimiva ja vakaa maa, jota he itse eivät aikanaan voineet saada.

Lapsilleen ja lastensa lapsille, nykyiset, vielä elossa olevat, suurten ikäluokkien naiset ja miehet, ovat olleet suurena tukena ja turvana.

Monet suurten ikäluokkien vanhemmista, eivät voineet käydä kouluja, edes kansakoulua.

Monien nuorten miesten ja naisten elämä päättyi sotatantereelle.

Sankarihautausmailla kunnioitamme joka vuosi edesmenneitä sankareitamme, joiden hengen menettäminen ei ollut heidän tulevaisuutensa toive.

Toisin kävi.

Eloonjääneiden toiveena ja unelmana oli nähdä lastensa painavan päähänsä ylioppilaslakin tai saada turvaa tuovan ammattitutkinnon.

* * * * * *

Itse synnyin maaseudun syrjäkylään, jossa ei tuolloin ollut vielä teitä eikä sähköä. Joulukuun viimeisinä päivinä, kun äitini synnytyksen aika tuli, isoisäni valjasti hevosen ja lähti jääteitä pitkin hakemaan kätilöä kirkonkylästä.

Siksi tässä ajassa nyt kirjoitan nettiin, olen hengissä ja voin hyvin.

Tein työtä, perustin perheen ja opiskelin.

Lapsia syntyi ja yhteiskunta kehittyi.

Vanhimmalla lapsellani ei ollut vielä varmuutta kunnallisesta hoitopaikasta. Yksittäisiä hoitopaikkoja piti hakea lehti-ilmoituksilla. Joistakin jouduin ottamaan lapseni pois, sillä yllätyskäyntini paljasti, että lastani nukutettiin parvekkeella, jossa olosuhteet olivat ’jäätävät’!

Myös nuorinta lapsistani jouduin viemään alkuun yksityisille hoitotädeille, ennen kuin turvallinen päivähoito järjestyi.

Nuo vuodet ovat vielä lähimuistissamme 1972 -1980!

On hyvä tunnista, että mikään ei ole itsestään selvyys. Muutosten eteen on pitänyt tehdä työtä.

Tänä aikana suurten ikäluokkien töiden tulokset näkyvät. On toinen juttu, osatanko niitä arvostaa.

* * * *

Opettajat ohjasivat minut oppikoulun pääsykokeisiin ja olisin päässyt, mutta vanhempani eivät minua päästäneet taloudellisiin syihin vedoten.

Olin unelmoinut arkeologin ammatista.

Kansakoulusta päästyäni olin pari jaksoa kotiapulaisena.  Onnekseni, isäni ohjasi minut lopulta opintielle.

Kävin kauppakoulun ja sen jälkeen suuntasin maailmalle.

* * * *

Suoritin kauppaopiston parissa vuodessa.

Kirjoitin ylioppilaaksi 34 -vuotiaana. Sen jälkeen suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja työni ohessa opiskelin kognitiivisen psykoterapian terapeutiksi.

Edelleen opiskelen, sillä koskaan ihminen ei ole valmis.

* * * * *

Jos yhteiskunta on alkanut katsoa kieroon ikäluokkia, jotka eivät tunnu enää tarpeellisilta, niin haluaisin muistuttaa, että itse kukin joutuu saman kokemaan, jos ikävuosia riittää.

Jokaisella on mahdollisuus rakastaa vanhemmat ikäryhmät voimavaroiksi tuleville.

 

 

 

 

 

 

 

 

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu