Paradoksi – asuuko onnellisten maassa onneton kansa?
Suomi on rankattu useana vuonna maailman onnellisimpien kansojen ykköseksi.
Slogan; ”On lottovoitto syntyä Suomeen”, pitänee paikkansa!
Sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon ja ihmisarvon. Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.
Näin on.
Siitä huolimatta, hyvinvoinnin kortit on jaettu jotenkin huolimattomasti.
Jouluaaton Hurstin ruokakassien jaossa, Helsingin rautatientorilla, jonottajia oli parisen tuhatta. Onko se paljon vai vähän suhteutettuna asukaslukuun?
Jos puhutaan köyhistä, niin köyhyyttä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Toisilla taloudellista, toisilla henkistä, monilla sekä että!
Varakkailla, ihmisenä oleminenkin, voi tuottaa ahdistusta. Kun kaikkea on, mikään ei enää tunnu miltään. Mihin verrata vaurauttaan, kun rahalla ei ole oikeaa kotia.
Tänä aamuna, kun katsoin pihalleni, näin mustarastaan istuvan lintumökilläni. Hän oli levollinen ja kuunteli, kun puhuin hänelle. Totesin, on mukava nähdä!
Nuo hetket, ovat onnellisuuden parhaat.
Ei niitä rahalla voi ostaa.
Köyhyys on aliarvostettu olema.
Oletan, että vauraudessaan onnettomiksi tulleet, etsivät lopulta elämänsä merkittävimmän tunteen, yhteyden luontoon.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä keskustelunavaus taas Mirjami! 🙂
Olen sitä mieltä, että mieleltään häiriöisiä suomalaisia on valtaosa, mutta läheskään kaikki eivät tunnista omaa sosiaalista häiriötilaansa. Oikeasti onnellinen ihminen sosiaalisessa mielessä haluaa ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä oman itsekunnioituksen silti säilyttäen. Sosiaalisen median suuret palveluyhtiöt Facebook ja Google voisivat teoriassa ihan hyvin määrittää vihapuheen ja negatiivisen viestinnän osuuden suomalaisessa yhteiskunnassa, jos sellaista selvitystä haluttaisiin tehdä. Toki silloin pitäisi tutkia myös sellaiset viestit, jotka eivät ole kaikkien nähtävillä julkisina. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Kimmo!
Rakkautta on kuunnella kipua ja iloa, rinnakkain.
Ilmoita asiaton viesti
Olen hyvä vaan.
Millaistahan olisi elää täysin häiriötön elämä psykologisesti?
Ilmoita asiaton viesti
”Millaistahan olisi elää täysin häiriötön elämä psykologisesti?”
Hyvä kysymys!
Voisin tuohon todeta, että saattaisi olla jopa pelottava!
Ihmisen rakentuminen kohdusta aikalaisuuteen, on taistelua. Psykologisesti elämä koostuu onnesta, sattumista, geeneistä, tunteista. älystä, vahvuuksista ja lopulta itsensä ymmärryksestä.
Eläminen vaatii paljon. Niin jokaiselta itseltään, kuin läheisiltä. Ihminen ei ole valmis rakennelma, jonka jokainen hermo ja solu, soittaisivat samaa nuottia.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus esitin kirjallisesti kysymyksen radiofilosofien Nevanlinna&Relanderin ’Tukevasti ilmassa’ Radio Helsingin ohjelmaan joskus 2010-luvun vaihteessa, että pitääkö pikkulapsille tuottaa pettymyksiä? Nyt reilun 10 vuoden kokemuksella vanhemmuudesta sanoisin, että vanhempana ei tarvitse tuottaa lapsille suunnitelmallisesti pettymyksiä, koska niitä tulee elämässä osana suomalaista yhteiskuntaa tarpeeksi muutenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on painottanut, että vanhempien tehtävä on nimenomaan tuottaa lapselle pettymyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Oma kasvatusfilosofiani on toisenlainen. Poikani ovat todiste ainakin vielä, että linjani on onnistunut.
Lisäksi vanhemmuudessa tulee vääjäämättä välillä ylilyöntejä, mutta aivan överiksi ei saisi vanhempana käyttäytymistä lapsiaan kohtaan koskaan vetää. Toisin sanoen vanhempana tuottaa lapsilleen pettymyksiä, vaikka niin ei haluaisikaan toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Ihana kirjoitus Mirjam!
Minullakin on ollut jo kahtena talvena sellainen hyvin Pikkuinen lintu (joku arvelee että pikkutintti) joka tulee aina yksin iltahämärässä nokkimaan talipalloja. Lähes joka ilta. . . Ihan kuin ei olisi ruokaa saanut?
No, se voi olla sellainen lintupopulaation nokkima tapaus, joka ei heiveroisen kroppansa kanssa jaksa kilpailla Ison Lintujen hätistellessä. Ja nälkä tulee päivän mittaan…
Niin taikka näin, se on yksi uskollinen ystävä. Ihan tippa tulee silmiin kun näkee sen keikkumassa talipallon kimpussa.
Hyvä on – kiva kun tulit! Minä kudon sukkaa hämärässä, tintti syö!
Onnea on monta lajia, eikä monet maksa mitään?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Maijaliisa!
Itse kudon pipoja auringonvalossa.
Uusin harrastukseni on tuottaa lämpöä ja lohtua kaikille, joiden päätä palelee!
Ilmoita asiaton viesti
Onnellisten maan titteli on aivan katteetton, sillä onnettomia köyhiä on aivan liikaa.
Poliitikot elävät kuvitelmassa Suomen olevan hyvinvointivaltio.
”Ihmisten hätä on vain kasvanut” – Jopa 150 000 suomalaislasta elää köyhyydessä”
https://yle.fi/uutiset/3-10770043
”Koskee jopa 100 000 nuorta – ”Suomen suurin ongelma, kaikki keinot käyttöön heti”
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/koskee-jopa-100-000-nuorta-suomen-suurin-ongelma-kaikki-keinot-kayttoon-heti/b3116eb4-b5a2-3ad9-840e-fffa84017080
”Nuorisopsykiatrit: Nuorten tulevaisuus uhattuna ”ratkaisevalla tavalla”
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nuorisopsykiatrit-nuorten-tulevaisuus-uhattuna-ratkaisevalla-tavalla-hatahuuto-yhteiskunnan-muutoksesta/245574e5-b1ae-4dfc-9fdf-4cb6bfe2cefb
”Jopa yli 60 000 kotia elää kokonaan Kelan varassa”
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1200299
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin kyllä että kun yhtään mitään ei ole, ei se vähäkään mitä on tunnu miltään. Silloin kun on ollut rahaa käytettävissä enemmän, on kyllä ollut huomattavasti antoisampaa tämä elämä, toki täysin rahattomanakin on hienoja hetkiä tarjolla. En usko että onnellisuutta määrittelee paljonkaan se missä asuu. Tutkijat tutkii, ihmiset elää.
Ilmoita asiaton viesti
Marina, niinhän se on. Rahattoman rukous voisi kuulua – ’anna minulle tänä päivänä edes tunteeni’!
Niin kauan, kuin on voimia puhua, on puhuttava. Niin kauan, kuin on voimia, on puututtava epäkohtiin.
Sanat on tehty sanottaviksi, sanat voivat muuttaa maailmaa, mutta ihminen on aina sama!
Ilmoita asiaton viesti