Perhesurmat pysäyttävät – Virrat ja Muhos, surujen kantajina!

Osanottoni Virtain ja Muhoksen lähiomaisille, menetystenne johdosta.

Kun suru on syvin, sanoja ei ole.

Lapset, jotka jäivät henkiin ja lapset, jotka menettivät henkensä, ovat syyttömiä vanhempiensa ongelmiin.

Kun kukaan ei pystynyt suojelemaan lapsia, jotka menettivät laajennetussa itsemurhassa henkensä, olemme täysin uuden edessä.

Yhteiskuntamme on vakavasti epäonnistunut, vahvistaessaan vanhemman oikeuden lapsiinsa, jotka menettävät henkensä, vanhempansa häiriintyneen mielentilan takia.

* * * *

Maaseutukunnissa eletään yleensä auvoista ja turvallista elämää. Pienet yhteisöt, joissa asukkaita on muutamia tuhansia, tuntevat toisensa tai ainakin joku tuntee jonkun, joku toisen ja kolmannenkin.

Paikkakunnilta löytyy moniosaavia ammattihenkilöitä, jotka tulevat hoitamaan niin lämmitystekniikoihin liittyvät ongelmat kuin sähkötyötkin. Myös it-osaamista jaetaan.

Naapuriapu on normaalia.

Mutta, jostain syystä, yhden perheen ahdistusten keskellä, naapuriapua ei löydykään.

Kun ei ole keinoja, eikä ymmärrystä, että mitenkä se nyt sillä tavalla. Juurihan me tavattiin, eikä hän millään tavalla näyttänyt huolestuneelta.

Tuo on haastateltujen tyypillinen tapa kertoa medialle ennakoinneistaan.

* * * *

Asukkaat elävät siinä uskossa, että mitään pahaa ei voisi tapahtua.

Suomalaisen yhteiskunnan paradoksi on, että konkretia hoitaa tunteet.

Tunne-elämä piilotetaan käytännön toiminnan alle.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu