Rahalla saa ja hevosella pääsee – rikkauden illusion varjot!

Ihmisen aika on aidosti lyhyt.

Siitä huolimatta ihminen uskoo elävänsä ikuisesti, tai ainakin viestiä rahoillaan, miten hautakivikin voi olla muita komeampi.

Hietaniemen hautausmaalla voidaan nähdä vauraiden sukujen hautamonumentteja, jotka kertovat hyvin onnistuneen elämän jälkeen jätettyjen omaisuuksien kertymästä.

Monumentit eivät kuitenkaan ilmaise, oliko ihminen elämänsä aikana tyytyväinen, iloinen tai kokiko olevansa turvassa.

Ehkä häntä piinasivat monet demonit, pelot ja epäilykset.

Ehkä hän onnistui osoittamaan ulkopuolisille, kuinka upeaa on elää vauraudessa, mutta yön varjojen hiipiessä, uni ei tullut.

Vaurauden kartuttaminen on pelkoa, joka vaanii aina nurkan takana.

Ikään kuin rahalla voisi vapautua pelosta.

Ihminen ei jaksa jatkuvasti syödä kaviaaria, ei juoda aamuisin parhainta shampanjaa, eikä uskotella olevansa onnellinen.

* * * *

Sitten kuvaan tulevat suo, kuokka ja Jussi!

Äärimmäinen köyhyys, jolloin niukkuus on niukempaa, kuin hyvinvointiyhteiskunnassa sallitaan.

Samaan aikaan Demarijohtajat elävät suurituloisten kerhossa.

Tulot, joita kannattaisi hävetä, kun kansan tuella nostavat itsensä puolueidensa johtoon.

* * * *

Köyhät on opetettu nöyriksi kumartelijoiksi, joiden toimivuutta mitataan lähinnä äänestyskäyttäytyjinä.

Ihmiset, jotka luokitellaan köyhiksi, ovat onnellisempia, kuin rikkaat.

He ostavat vain sen, joka on tarpeen.

He pitävät huolen siitä, että maapallo säilyy vielä pitkään rikkaille sopivana.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu