Suomi on lapsivihamielinen maa?

Tilastokeskuksen julkistus suomalaisten syntyvyyden rajusta alenemasta on oire jostakin, jota monet asiantuntijat ovat mediassa selitelleet.

Ei liene yhtä oikeaa vastausta siihen, miksi synnytysikäiset eivät lisäänny toivotulla tavalla.

  • – –

Ylen aamun (4.10.) jälkiviisaiden Matti Apunen totesi, että maassamme on erinomaisella tasolla olevat palvelut lapsiperheille. Eli, hänen mielestään kyse ei ole palvelujen puutteesta.

On selvää, että Apunen näkee tilanteen omasta vinkkelistään, mutta tuskin tunnistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien hankaluudet.

Taisi joku keskustelijoista (Jan Erola?) mainita myös, että suurten ikäluokkien lapset, jotka syntyivät 1970 -80 -luvuilla, eivät enää lisääntyneet samaan tapaan, kuin vanhempiensa ikäluokat.

Lukuja ei kuitenkaan hänellä ollut esittää, joten mutu -tuntumilla mentiin.

  • – –

Edellinen hallitus teki päätöksiä mm. päivähoidon rajauksista, jos toinen vanhempi on kotona työttömyyden takia.

Aktiivimallissa työttömän perheellisen tilanne vaikeutui entisestään. Jos työtä ei onnistunut saamaan – työttömyysturva aleni.

Päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin, työntekijät uupuivat. Lasten turvallisuus vaarantui.

Lastensuojelun työntekijöiden vastuulle alkoi tulla niin paljon huostaanotettavia lapsia, että mm. Vantaalla tapahtui joukkoirtisanoutumisia.

Pätkätyöt, nolla-sopimustyöt ja kelan -palvelujen siirtyminen valtiolle, sekoittivat entisestään lapsiperheiden arjessa selviytymistä.

  • – –

Nyt, kun tilanteen karmeus alkoi valjeta, poliitikot ja muut asiantuntijat ovat ymmällään. Kukin tahollaan pohtii, miten syntyvyyttä saataisiin jälleen nousuhdanteiseksi.

Hätä on tulevien ikäihmisten eläkkeistä, ei niinkään nykyisten lapsiperheiden elämästä.

  • – –

Itse kuulun tuohon ryhmään ’isot ikäluokat’, josta olen ylpeä. Olen tehnyt töitä yhteiskunnan hyväksi yli 40 -vuotta. Viimeisen vuoden olen ollut lapsenilapsen osa-aikaisena hoitajana, että tyttäreni on voinut viimeistellä opintojaan. Muutaman iltapäivätunniksi päiväkotiin vieminen ei tullut kysymykseenkään.

Isovanhempana, näin oikeaksi, että tyttäreni voi aikuisopiskelijana päättää kesken jääneet opintonsa. Itselläni on aikaa ja intressejä auttaa.

Hain eläkeläisenä edullisempaa vuokra-asuntoa, kuin silloisessa, yksityiseltä vuokratussa, jonka vuokra ei enää vastannut tulojani.

Hain kaupungin useisiin kohteisiin ara-tuettuja asuntoja.

Sen sijaan, että kunta (poliittiset valitsijat) olisi tullut vastaan ja tarjonnut minulle kaupungin asunnon tyttäreni asuinpaikkakunnalta,  vankoista perusteluistani huolimatta, sain palautetta, että kyselynne on turhaa!

Niinpä muutin toiselle paikkakunnalle, että saatoin saada eläkeläisen tuloille sopivan, edullisemman asunnon. Välimatkaa tuli 2 x 35 km. Julkisen liikenteen yhteyksiä ei ole.

Oli hankittava kulkuväline, jolla liikkuminen onnistui.

Olen onnellisessa asemassa siinä, että pienokainen, jota sain hoitaa, on antanut minulle paljon iloa ja rakkautta. Olen laulanut hänet usein uneen ja ihmeellistä, miten hän on jo oppinut laulamieni laulujen sanat ja sävelen. Lapsi täyttää pian 2 -vuotta.

Ilmastonmuutoksella ei tässä kohdin kunnalla (Vantaa) ollut huolta, eikä taida olla vieläkään muutoin, kuin kauniissa puheissa.

Suomi on valikoivasti lapsivihamielinen maa!

Kuntien ja valtion pitää huomioida myös perheitä tukevat isovanhemmat, jotka syntyvyyskeskustelu on poissulkenut.

Sosioekonominen vastaantulo, perheiden kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, on välttämätöntä.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu