Työväsynyt ikäpolvi – armeijapelkoiset nuoret!

Suomessa käydään nyt keskustelua siitä, miksi työssäväsyminen vie monet varhaiselle eläkkeelle.

Miksi moni mies jättää armeijan käymättä/vapautetaan, pelkojensa takia.

  • * *

Työuupumus ei ole diagnoosi.

Siksi, varhaiseläkeläiseksi pääsee masennusdiagnoosin kautta.

Masennus ei kuitenkaan ole aina sairaus, se on mielen pyrkimys rauhoittaa elimistöä samaan tapaan, kuin kuume.

Maennuksen pohjavire syntyy jo lapsuudessa ja  voi käynnistyä ajassa olevassa, täydellisyyden vaatimusten paineissa.

Pelko työpaikan menettämisestä vaanii monien taustalla.

  • * *

Samaan aikaan, kun hallitus hakee kuumeisesti työllisyystason nostoa 75 %:iin, mielenterveyssyistä joka neljäs työntekijä vapautetaan eläkkeelle.

Yhtälö ei kuulosta hyvältä. On ajan haaskausta yrittää saada työllisyys nousuun, kun samaan aikaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy merkittävää työvoimaa.

En näkisi pahaksi, jos katseet käännettäisiin sinne, mistä ne ovat poiskääntyneet.

Kohtuuttomuksiin viedyistä tuotantopaineista.

Tosin, on vielä todettava, että sodanjälkeisen ikäpolven lastenlapset ovat nyt 30 -50 -vuotiaita.

Heidän taakkanaan ovat yhä suuret ikäpolvet, jotka ovat siirtäneet traumaansa jälkipolvilleen.

  • * *

Armeijapelkoiset nuoret miehet on oma lukunsa.

Olen havainnut, että mitä enemmän lapset ovat saaneet määrätä omista reviireistään, sitä enemmän heistä on tullut varauksellisia ja arkoja.

Nykyisin, jokaiselle lapselle taataan oma huone. Oma huone eristää,  sisar/perheyhteys katoaa.

Anekdootti lapsuudestani – ’”Kuusilukuinen sisarusparvemme nukkui samassa huoneessa, jossa pierut ja unissamöngerrykset, olivat normaaleja. Tärkeintä oli turvallisuus ja tietoisuus, että olemme yhtä”.

Armeijaan tulevat, joutuvat nukkumaan tuvissa, joissa on kuusi tai kahdeksan petiä.

WC:t eivät ole eristettyjä, joten on rohkaistuttava tekemään tarpeensa toisten kuullen.

Kilpailu paremmuudesta on normaalia.

Kilpailu hyväksytyksi tulemisesta, on vaarallista.

Kilpailu pierujen äänekkyydestä, on tervettä.

  • * *

Tärkeintä lopulta, on turvallisuus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu