Varhaiskasvatusta ja ennaltaehkäisevää perhetyötä tehdään päivähoidossa

Helsingin uutiset kirjoittivat päivähoidon
maksuttomuudesta 20.9.2012. Asia on erityisen ajankohtainen nyt, kun Helsingin
päivähoito on nyt murrosvaiheessa. Uusi varhaiskasvatusvirasto aloittaa
toimintansa ensi vuoden alusta. Lapsiperheköyhyys on Helsingissä todellisuutta
myös työssäkäyvissä perheissä. Tästä syystä Helsingin on syytä selvittää päivähoitomaksuista
luopumista ja vähintään muokattava päivähoitomaksujen porrastusta oikeudenmukaisemmaksi.

Hirmuteot ja pahoinvoivat perheet saavat aikaan
päivittelyä ja voivottelua. Päivähoitomaksujärjestelmä ja subjektiivinen päivähoito-oikeus
nousevat myös usein eipäs juupas -keskusteluiden aiheeksi. Varmaa on se, että
eriarvoisuus ja lapsiperheköyhyys kasvavat. Ei tarvitse olla suurikaan
ruudinkeksijä osatakseen puhua ennaltaehkäisyn merkityksestä, mutta keskustelua
on nyt syvennettävä. Lapsiperheiden hätä on lasten ja nuorten hätää. Siihen on
vastattava konkreettisilla teoilla.

Matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä
lapsiperheiden tukitoimia. Lastensuojelulaki velvoittaa järjestämään
lastensuojelun avohuollon tukitoimena tarvittaessa perhetyötä.
Perhetyö-nimikkeen alla voidaan käyttää hyvin erilaisia menetelmiä ja
toimintamuotoja. Mielestäni perhetyötä täytyy tehdä päivähoidossa ja koulussa,
ja sitä tekemään voisimme palkata sosionomeja.

Päivähoitomaksut sekä täyttö- ja käyttöastematematiikka
tekevät päivähoitojärjestelmästä byrokraattisen ja joustamattoman. Monet
pitävät lapsiaan päiväkodissa kokopäiväpaikalla varmuuden vuoksi, vaikka eivät
välttämättä tarvitsisi kokopäiväistä hoitoa. Tietojen kirjaaminen järjestelmään
pitkin päivää vie turhaan henkilökunnan aikaa hoitotyöltä. Päivähoitomaksuista
luopuminen lisäisi Helsingin vetovoimaisuutta lapsiperheiden silmissä ja
hillitsisi työikäisen väestön joukkopakoa. Samalla se olisi kädenojennus
pienituloisille perheille, jotka kamppailevat toimeentulon rajamailla.

Päivähoitoa tulisi pohtia yhdessä lastenhoidon ja
kasvatuksen ammattilaisten kanssa nimenomaan lapsen näkökulmasta. Voi olla
perusteltua, että lapsi on puolipäiväisesti tai koko päivän hoidossa, vaikka
vanhemmat olisivatkin kotona. Päivähoidossa tulee keskittyä keskustelemaan
siitä, mikä tukee parhaiten lapsen kasvua ja kehitystä. Raha tai käyttö- ja
täyttöasteet eivät saa ohjata tätä pohdintaa.

Monien perheiden tilanne on huolestuttava. Helsingin
on vastattava perheiden tarpeisiin vanhoilla hyviksi havaituilla tavoilla:
järjestämällä leikkipuistotoimintaa ja päivähoitoa. Päivähoitomaksujärjestelmän
kehittämistä reilummaksi on syytä jatkaa.