Vanhemmuus – Vaativa johtajakoulu?

Naiseus ja naisen asema työmarkkinoilla herättävät edelleenkin erikoisia asenteita. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että äidit, jotka toimivat merkittävissä työtehtävissä, ovat supernaisia. Ihmisiä, joille elämä on helpompaa tai joiden elämänarvot ovat erittäin urapainotteisia.

Minulle perhe on ollut elämäni suurin haave. Haluan viettää aikaa perheeni kanssa. Tiedän ja tiedostan jatkuvasti, että äitinä olen korvaamaton. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äidin pitäisi olla läsnä tai kotona joka hetki. Kyllä perheessämme on tilaa isälle ja isyydellekin. Haluan jopa tehdä tilaa isyydelle.

Olen kohdannut kummallisia tilanteita esimerkiksi työnhaun yhteydessä. Epäsäännöllisistä työajoista keskusteltaessa erään haun yhteydessä kysyttiin, olenko tosissani hakemassa tehtävää, koska minulla on lapsia. Toisaalla tiedusteltiin, onko minulla lapsilleni jo vuoropäiväkotipaikka, koska työ on epäsäännöllistä. Kysymys tuntuu pöyristyttävältä ja loukkaa yksityisyyttä. Etenkin, koska meidän perheessä on isä, joka jää mielellään jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi perheelläni on hyvä tukiverkosto, jolta saamme apua arkeemme.

Ajankäyttöä tosin tulee organisoida jatkuvasti. Jos arki-elämämme on kiireisempää, omistan vapaa-ajan perheen yhdessäololle. Kun taas olen päivät lasten kanssa kotona hoitovapaalla, voin sopia enemmän iltamenoja. Ratkaisut sovitaan yhdessä isän ja äidin välillä tilanteet huomioiden.

Äitinä ihminen tarvitsee tilanneherkkyyttä, yhteistyökykyä ja johtamistaitoja. Arki viisihenkisessä uusperheessä on jatkuvaa tasapainoilua ja jatkuvaa muutoksessa elämistä. Miltei päivittäin mietimme lapsiperheen tilanteita yhdessä puolisoni, päivähoidon, naapuruston, isovanhempien ja muiden lasten elämässä olevien aikuisten kanssa. Tavoitetila perheessämme on se, että aikuiset toimivat tiiminä, joka johtaa perhe-elämää.

Arjessa ei tähän aina päästä, eikä ihme, jos jompikumpi vanhemmista ärsyyntyy. Suunnitelmissa usein ainoa asia, mikä pitää on se, ettei mikään pidä. Kun kiire kokoukseen yllättää ja esikoisen koulusta soitetaan, että poika on juossut päin lyhtypylvästä, on kyettävä improvisoimaan ja priorisoimaan nopeasti. Kun yksi lapsi saa kiukkukohtauksen karkkihyllyllä, on tilanteessa toimittava nopeasti ja järkevästi sekä hallita tilanne niin, että muut pysyvät rauhallisina. Ainakaan minun elämässäni ei yhtä haastavia konfliktitilanteita tule työelämässä vastaan. Tai ainakin niitä tulee harvemmin.

Esimiestehtävissä olen törmännyt haastaviin ihmisiin, mutta yksikään ei ole osannut yllättää minua kuten lapseni. Yksikään haastava työkaveri tai alainen ei ole ollut yhtä kovaääninen tai vastustanut välttämätöntä yhtä voimakkaasti kuin lapseni. Totesinkin, että ammattikorkeakouluopintoihin kuuluva teoriatason johtamiskoulutus, lautakunnan puheenjohtajan tehtävät ja työelämän haastavat tilanteet toimivat hyvänä pohjana perheen johtamistaidoille.

Kokemukseni mukaan johtamiskykyä ja paineensietoa tarvitaan äitiydessä joskus jopa enemmän kuin politiikan hornankattilassa. Suosittelenkin, että äitiyttä ja vanhemmuutta opetellaan katsomaan arvostaen myös työelämässä. Elämme aikaa, jolloin tasa-arvo ulottuu eri tavoin eri perheisiin. Vanhempien roolit perheissä vaihtelevat ja työelämästä saattaa olla äidin sijasta poissa isä. Vanhat ennakkoluulot on nyt syytä karistaa unholaan ja katsoa asiaa uudesta näkökulmasta. Isyys voi olla isälle vankka johtajakoulu, kuten äitiys äidille.

Joka tapauksessa vanhemmuus haastaa aikuiset hallitsemaan tunteita, neuvottelemaan uudella tavalla ja vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Jokainen vanhempi toimii perheessä johtajana.

Mirka Vainikka

Kolmen lapsen äiti (kirjoitus julkaistu Stadin Ruusussa)