Ajatuksiani Helsingin syksystä

Helsingin budjettineuvottelutilanne oli haastava. Neuvotteluja käytiin pitkään ja hartaasti. Alussa tavoitteet olivat kaukana toisistaan, lopuksi sopu syntyi. Budjetti on niukka, mutta Stadin Demarit saivat Helsingin budjettiin lisärahoitusta meillä tärkeissä työllisyys- ja palveluasioissa. Kaupungin työntekijöiden aseman turvaaminen on kirjoitettu Helsingin valtuustostrategiaan 2013–2107 ja siksi henkilöstön asema on turvattu. Helsingin kunnallisvero säilyy 18,5 prosentissa. Helsinki ottanee lainaa 260 miljoona euroa vuonna 2014. Kiinteän omaisuuden myyntitavoite on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi rakennusten ja osakkeiden myyntitavoite on 25 miljoonaa euroa.

Yhteiskuntatakuun toteutumista kaupunki tukee Respa -hankeella, jossa nuori saa henkilökohtaisen urasuunnitelman ja nuorille tarjotaan työkokeilu- ja työmahdollisuuksia yritysten ja yhdistysten tuella. Talousarvioehdotuksessa oli ensimmäistä kertaa liitteenä kymmenen vuoden investointiohjelma, mikä on positiivinen asia. Helsinki keskustelee nyt hallintomalliasioista koskien muun muassa Palmiaa, Staraa, HSL:ää, Satamaa ja Helsingin energiaa. Arvioni mukaan keskustelu on laajenemassa. Tärkeä pohdittava näkökulma on se, mitä on syytä yksityistää ja, mitä ei. Mistä on hyötyä ihmisille työssä, asukkaana ja palveluiden käyttäjänä.

Helsingin seudun ympäristöpalveluista on tullut eräänlainen vihreiden politiikan keula. Nyt selvitetään ekomaksua ja investoidaan vahvasti taloudellisesti kannattamattomiin ympäristöinvestointeihin. Tämä saa minut pohtimaan, voiko ympäristöarvoihin vedoten harjoittaa niin ihmisten, kuin ympäristönkin kannalta pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestämätöntä toimintaa. Tämä nimittäin heijastuu tulevaisuudessa myös ympäristöön ja ihmiseen.

Erityishuolenani on vesi. Mediasta saa lukea jatkuvasti rikkoutuneista vesijohdoista, jotka aiheuttavat ihmisten arjessa ongelmia ja korjausinvestointeja. Uutisia on odotettavissa lisää. Vesijohtoverkostoa kunnostetaan vuosittain noin 0,5 %, mikä ei ole riittävää. On tärkeä huomioida, että verkoston käyttöikä on arvioitu olevan noin 40 vuotta. Saneeraustarve on 2,5 %, jotta verkosto pysyisi kunnossa. Jos vesiverkkoa saneerattaisiin tämän hetkisellä vauhdilla, verkosto uusiutuisi 200 vuodessa. Kun haluamme turvata sen, ettei vesiputkiyllätyksiä ole edessä, tulee niihin investoida reilummin. Tämä oli yksi syy, minkä vuoksi esitin syksyllä Terhi Koulumiehen kannattamana HSY:n budjettia uudelleen valmisteltavaksi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että nyt on syytä tehdä kehittyvän pääkaupunkiseudun ohjelma, jossa tasapaino haetaan ihmisen, ympäristön ja vastuullisen taloudenpidon välillä. Erityistä aktiivisuutta odotan tässä asiassa Stadin Demareilta. Ihminen tulee ensin, myös Helsingissä.