Rakkautta, rauhaa ja demokratiaa

Viime kuukausina ja viikkoina, vaalityön tiimellyksessä, on ollut mahdollisuus ja ilo tutustua lähemmin moniin asioihin. Mahdollisuuksia on avannut muun muassa se, että erilaiset ja eri taustoista tulevat ihmiset lähestyvät meitä ehdokkaita mieltään askarruttavissa kysymyksissä. Tapasin jokin aika sitten parikymmentä valoisaa, vieraanvaraista ja mukavaa ihmistä yhdessä Itiksen kahviloista. Tunnelma oli rento, ikään kuin olisin tuntenut nuo ihmiset jo pitkään. Näillä ihmisillä oli juuret Somalimaassa, minulla Suomessa, mutta meitä yhdisti rakkaus kotiseutuihimme ja halu sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Ajatuksemme kohtasivat, ja intressimme olivat yhteiset. Halusimme rakentaa hyvinvointia ja turvata demokratiaa. Somalimaan monet ongelmat kuten se, että muu maailma ei ole maan itsenäisyyttä tunnustanut, heikko talous, köyhyys ja nuorten työttömyystilanne keskusteluttivat, mutta itsenäistymisessä näimme monia hyödyllisiä asioita. Maassa on pystytty kehittämään demokratiaa, siellä on muun muassa järjestetty kunnallis-, presidentti- ja parlamenttivaalit. Myös naisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on vahvistettu, vaikkakin hitaasti.

Vaikka koko Somalian tilanne on vähitellen rauhoittunut, ja kansainvälinen yhteisö on lisännyt maalle taloudellista tukea, maa on kuitenkin hauraassa vaiheessa. Edustamani puolueen SDP:n puoluekokous totesi 2014, että Somalimaan poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä tulee seurata, ja alueen toimijoita rohkaista demokratiaan perustuvan autonomian vahvistamiseen. Tässä työssä olen mieluusti mukana. Tahtoani vain vahvistaa se, kun asiat saivat kasvot keskustelussamme tuossa kahvilassa.

Myöskään rasismin ja eriarvoisuuden, joka maahanmuuttoon ja ihmisiin, jotka joutuvat jättämään kotimaansa, usein liittyy, ei ole pakko olla tulevaisuutta. Uskon siihen, että vuoropuhelulla ja eriarvoisuuden ymmärtämisellä luodaan turvallista tulevaisuutta sekä Suomessa että sen ulkopuolella. Ei vihalla tai rasistisilla yleistyksillä. Monikulttuurisuus on keskuudessamme, ja se on lapsillemme vahvemmin osa arkea kuin se oli aikanaan meille. Nimenomaan meidän aikuisten on suhtauduttava muuttuvaan maailmaan, kuten aikuisten kuuluu – erilaisuutta arvostaen ja yhteiskuntarauha turvaten. Ihminen tarvitsee rakkautta, rauhaa ja demokratiaa.