Lähipalvelut pelastettava sotesopasta

Sote -uudistus, joka on sanahirvitys monen mielestä, siirtyi seuraavan hallituksen ja eduskunnan tehtäväksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus on ilman muuta välttämätön, jotta takaamme jatkossakin taloudellisen pohja hyvinvointipalveluille, ja jotta voisimme turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Tarvitsemme rakenteellista, aatteellista ja sisällöllistä hyvinvointipalveluiden uudistamista.

Alueellinen ja muu eriarvoistumiskehitys on myös estettävä. Se miten palvelut järjestyvät tulevassa uudistuksessa, joudutaan puimaan uudelleen. Tulevaa työtä ei helpota se, että rahoituksen yksinkertaistaminen samassa yhteydessä on välttämätöntä. Se vaatii omat selvityksensä ja päättäjien yhteisymmärryksen asiasta. Myös esimerkiksi mahdollinen maakuntahallinnon järjestäminen aiheuttaisi päättäjille paljon työtä ja pohdittavaa tehtävineen ja työnjakoineen. Toivottavasti tämän vatvomiseen ei mene koko tuleva hallitus- ja eduskuntakausi, sillä uudistuksella on kiire sekä talouden että ihmisten kannalta.

Uudistuksessa keskeistä on se, miten kansalaisille tärkeät lähipalvelut järjestetään niin, että ne ovat helposti ja nopeasti saatavissa. Siten, että ihmisten arki on turvallista ja turvattua. Käsittelyssä ollut lakiesitys korostaa kyllä sitä, että lähipalvelut turvataan uudistuksessa. Sitä mitä lähipalveluilla tarkemmin tarkoitetaan ja miten ne turvattaisiin, ei ole riittävän selkeästi määritelty. Lähipalveluita käsiteltiin jokseenkin ympäripyöreästi myös lain perusteluissa, joiden tarkoituksena on ilmaista meille lainsäätäjän tahto asiassa.

Kun valta palvelujen järjestämisessä mahdollisesti siirtyy kauemmaksi kunnasta, asia herättää kysymyksiä sekä palveluiden käyttäjien että henkilöstön keskuudessa: Miten kauaksi palvelut karkaavat, miten hyvin pystytään tunnistamaan paikalliset tarpeet ja määrittämään palvelut niiden mukaisesti, sirpaloituvatko palvelut entisestään ja miten elintärkeille lähipalveluille käy, paranevatko ne vai heikkenevätkö ja miten kuntalaisena saan tietoa ja pystyn vaikuttamaan. Miten esimerkiksi kuntoutus ja kotihoito järjestyvät, kun niitä tarvitaan. Voiko sairaanhoitajan, sosiaaliohjaajan tai toimintaterapeutin tukea saada saman katon alla vai ovatko palvelut eri paikoissa matkojen päässä kotikunnasta.

Käsittelyssä olleen lakiesityksen kirjaukset siitä, että palvelut tulee toteuttaa mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita ja että järjestämisvastuussa olevien tahojen tulee huolehtia ns. lähipalvelujen järjestämisestä, eivät riitä. Lähipalvelut pitäisi määritellä selkeämmin ja ne tulisi turvata lainsäädännöllä nyt esillä ollutta paremmin. Asian toi hyvin esille professori Liisa Kivelä Ylen ajankohtaisohjelmassa todetessaan muun muassa vanhuspalveluista, että olisi määriteltävä tarkemmin se, mitä ovat ne palvelut, joita kotiin saadaan.

Olen myös itse käytännön työtä tekevänä sosiaalialan ammattilaisena huolissani lähipalveluiden ja erilaisten matalankynnyksen palveluiden toteutumisesta tulevissa uudistuksissa juuri edellä mainituista syistä. Nimenomaan edellä mainittujen palveluiden suuntaan tulisi siirtyä vahvemmin virastomaista sosiaali- ja terveyspalveluyksiköistä. Palvelujen kehittämisessä pitää taata joustava siirtyminen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perus- ja erikoispalvelujen välillä. Peruspalveluissa on painopisteen oltava lähipalveluissa. Kotona tai sen lähellä tuotettavat palvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Matala kynnys ja helppo saavutettavuus tuovat turvallisuutta, helpottavat palvelujen käyttämistä ja auttavat ihmisiä aidosti heidän vaikeissa elämäntilanteissaan. Ne toimivat yleensä joustavasti ja ovat ihmisille tärkeää lähipalvelua. On myös tärkeä muistaa, että hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet nimenomaan ehkäisevät suurempia ongelmia. Nyt on aika turvata ihmisille ja yhteiskunnallemme tärkeät hyvinvointia edistävät lähipalvelut. Lähipalvelut ovat hyvinvointijärjestelmämme sydän. Ei pysäytetä sitä.