Julkisuuden vai arjen ammattilainen

Eduskuntavaalit ja vaalityö on hyvin erilainen ponnistus riippuen siitä, mistä ja miltä pohjalta ehdokas voi ponnistaa. Se on hyvin erilainen ponnistus riippuen muun muassa siitä, missä työskentelee, voiko ottaa tai saada vapaata työstä kampanjointia varten, mistä ja miten paljon voi saada rahallista apua jne. Demokratian kannalta on ongelmalista, jos ensin pitää hankkia tunnettavuus esimerkiksi  viihdeohjelmissa tai tunnettavuuteen pitää käyttää suuria summia rahaa.

Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten teettämänsä kyselyn tulokset siitä, ketkä ovat suosituimpia eduskuntavaaliehdokkaita Helsingissä. Vastaajat saivat listata eri puolueitten ehdokaslistoilta nimiä, joita voisivat äänestää.  Kymmenen suosituimman ehdokkaan joukossa oli seitsemän istuvaa edustajaa. On selvää, että kokemus lisää suosittuisuutta.  Tunnettuus on kuitenkin myös keskeinen äänestyspäätökseen vaikuttava seikka.

Myös toimittaja Kaius Niemi kirjoitti 4.4. Hesarissa samaan asiaan liittyen seuraavasti: ”Samaan aikaan olisi oltava karismaattinen kansansuosikki ja toisaalta mahdollisimman kyvykäs vaikuttaja. Sellainen, joka hallitsee sekä sisällöt että johtamisen, vieläpä kestää alituista arvostelua.”

Ensikertalaiselta ja sellaiselta, jolla ei ole ollut mitään paraatipaikkaa mediassa tai muussa julkisuudessa, vaaditaan paljon.  Rahallista tukea on vaikea saada, kun ei ole tunnettuutta ja sen kautta tullutta näyttöä.  Vaalityö on tehtävä todella pienellä rahalla. Myös tukijaporukat saattavat mielellään sitoutua ns. varman läpimenijän työhön mukaan. On hienoa olla voittajan puolella.

Niillä arjen ammattilaisilla, jotka ovat kokopäiväisesti päivätyössä ja hoitavat työn jälkeen yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan ja intohimojaan – joita ilman heitä ei tunnettaisi ja tunnistettaisi senkään vertaa – ei ole lainkaan samanlaisia mahdollisuuksia olla esillä ja hyödyntää julkisuutta kuin niillä, joilla politiikka on jo tavalla tai toisella leipätyö

Esimerkiksi valtion tai kunnan työntekijän, joka on ehdokkaana, on oltava visusti hiljaa politiikasta ja ehdokkuudestaan työssään ja tavatessaan asiakkaitaan, vaikka asiakas kuinka haluaisi tietää ehdokkaan mielipiteitä asioista. Kokopäiväiselle politiikantekijälle tämä on kuitenkin mahdollista ja iso etu.

Demokratian kannalta on tärkeää, että rahalla ei vaalimenestystä voi ostaa ja että arjen ammattilaiset voivat olla samalla lähtöviivalla ja tulevat samoin kohdelluiksi kuin julkisuuden sankarit. Toivon, että  eduskuntavaalit ovat demorkatian voitto, jossa raha tai tunnettavuus ei ratkaise ehdokkaan valintaa.

Toivon, että ihmiset arvostavata arjen ammattilaisuutta ja demokratiaa niin paljon, etteivät ihmiset ratkaise äänestyspäätöstään valtavien valotaulujen tai ympäripyöreiden tv-mainosten perusteella. Tässä kannattaa hyödyntää internettiä ja etsiä sopiva ehdokas suoraan esimerkiksi puolueiden sivuita. Etsi ehdokas ja äänestä. Ole hyvä.