Itsehallintoalueratkaisussa on huomioitava pääkaupunkiseudun erityispiirtee

Viime hallituskaudella metropolihallinnon tarkastelujen lähtökohtana oli laaja 14 kunnan Helsingin seutu- ja metropolihallinnon ulkopuolelle jäävien Uudenmaan maakunnan osien liittäminen niiden rajamaakuntiin.  

Nykyisen hallituksen lähtökohtana on perustaa Metropolimaakunta. Toivon Suomen hallitukselta solidaarisuutta ja näkemyksellisyyttä sen suhteen, että pääkaupunkiseutu on Suomen elinkeinoelämän keskus, ja sen toimintaedellytykset on turvattava myös hallinnollisesti. 

Helsinkiläisen näkökulmasta nykyhallituksen esityksen vaarana on, että palvelut etääntyvät käyttäjistä ja pääkaupunkiseudun erityishaasteet jäävät huomioimatta. Tällöin on riski, että ihmisille tärkeät arjenpalvelut heikkenevät, ja alueellinen eriarvoisuus lisääntyy.  

Helsingin sosialidemokraattien kaupunkipoliittinen linja on asiassa selkeä. Pääkaupunkiseutu, sen asema, tilanne, tarpeet ja haasteet ovat hyvin erilaiset verrattuna muuhun Suomeen: muun muassa laaja väestöpohja, tiivis kaupunkirakenne, ratakäytävät ja näihin tukeutuva palveluverkko.  

Pääkaupunkiseutu on myös Suomen talouden veturi, ja veturin haasteet ovat erilaiset kuin maakunnan pienten kuntien, joita elinvoimainen pääkaupunkiseutu vetää kohti nousukiitoa. Tästä hyötyy jokainen. 

Minua pohdituttaa etenkin se, miten uusi hallinnon rakennelma palvelee ihmisiä ja tukee Suomea kaikin puolin kohti turvallisempaa tulevaisuutta. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun osalta esitys vaikuttaa kaukaiselta urbaanitodellisuudesta arvioituna. 

Maakuntajakoon perustuva itsehallintoalueratkaisu ei palvele metropolialueen kehittämistä. Järkevää on organisoida pääkaupunkiseudun itsehallintoaluetta yhteistyössä Uudenmaan kuntien kanssa. Ilokseni tällä viikolla Uudenmaan kunnat tapasivat ja sopivat yhteistyöstä sosiaali- ja terveysuudistuksen näkökulmasta. Tämä työ on tärkeä osa itsehallintoratkaisua.  

Ratkaisua haettaessa on oleellista pohtia sosiaali- ja terveystyötä ja sitä, mitkä palvelut ovat ns. lähipalvelua. Nykyhallituksen esityksen toteutuessa vanhat toimivat rakenteet ovat uhattuina ja uudet rakenteet ovat epäsuhdassa. Mikäli samaan metropolimaakuntaan kuuluisivat useat pienet kunnat ja pääkaupunkiseudun suuret kunnat, olisi tällöin vastattava liian erilaisiin arjen haasteisin. Pelkään, että maamme veturi, Helsinki ja pääkaupunkiseudun suuret kunnat hyytyvät liiallisen työtaakan vuoksi, ja samalla meille kaikille tärkeät lähipalvelut etääntyvät ihmisten arjesta.  

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt ylikuntarajojen toimivia yhteistyörakenteita. Näitä on vahvistettava. Esimerkiksi Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri – HUS on merkityksellinen toimija. Sillä tulee olemaan yliopistosairaalan ja valtakunnallisen palvelujen tuottajan status jatkossakin. On tärkeää, ettei HUSia pilkota.Metropolialueen erityistarvealuetta tulee tarkastella esimerkiksi nykyisen HSY- tai HSL-alueen laajuisena ratkaisuna.  

Nyt on pohdittava itsehallintoalueratkaisun organisointia esimerkiksi jakaen itsehallintoaluetta kahteen pienempään kokonaisuuteen. Liian laajaksi organisoidulla Helsingin seudulla ei monissa palvelujen järjestämisen ja yhdyskuntarakenteen kysymyksissä ole saavutettavissa asukkaiden ja yrityselämän näkökulmasta optimaalisia ratkaisuja.  

On myös otettava huomioon, että sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja työntekijöiden näkökulmasta tärkeä yhteisöllisyys asuinalueilla voi heikentyä, mikäli palvelut etääntyvät arjesta. Tästä syystä tarvitaan etenkin pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa lähipalvelujen määrittelyä ja turvaamista. Selvää ratkaisussa on se, että monet asiat ovat epäselviä ja nyt on etsittävä ratkaisuja.