Jos olisin mies ja puolisoni olisi nainen?

Kysymys on noussut mieleeni viime aikoina usein. Monet ihmettelevät perheeni ja työelämäni yhteensovittamista, monet sitä osaanko oikeasti pelata jalkapalloa ja toiset miten pärjään Helsingin kaupunginhallituksessa.

Mielestäni kaikki kysymykset ovat epäoleellisia. On luonnollista, että yli kymmenen vuoden luottamushenkilökokemuksella olen saanut vankan perehdytyksen kaupunginhallitustyöhön. Priorisointi ja ajankäyttö ovat aina kaikille luottamushenkilöille haastavaa ja tuloksia voi ja pitää aina arvioida.

Minulle pärjäämiseni ei sinällään ole ongelma. Olen aina opiskellut uutta, lukenut, kirjoittanut ja pohtinut maailman menoa erilaisten ihmisten kanssa. Pohdinkin, esitettäisiinkö kysymys yhtä usein, jos olisin mies samalla kokemuksella.

Jalkapalloilijana en ole Suomen huippu, mutta olen pelannut jalkapalloa viidenneltä luokalta, joten voinen sanoa, että osaan pelata. Kysytäänkö futaavilta miehiltä heidän peliosaamustaan? Entä jos perheen toinen vanhempi on kotona, kuten puolisoni meillä, kyselläänkö työssä käyvältä mieheltä ajankäytöstä ja arjesta selviytymisestä päivittäin?

Entä soittavatko viranomaiset aina työssäkäyvälle aikuiselle? Meillä päivähoidossa ja koulussa on saanut huomauttaa useita kertoja, että arjen haasteissa oltaisiin ensisijaisesti yhteydessä kotona olevaan mieheen, koska työssäni en aina pysty vastaamaan puhelimeen. Kuitenkin puhelut tulevat edelleen usein minulle, ja tieto ei kulje reaaliajassa kotiin.

Omalla kohdallani pärjäämisen kysyminen tuntuu absurdilta. Olen joutunut moniin elämän karikkoihin, opiskellut ammattini samanaikaisesti työssä käyden ja arjessani on aina ollut haasteita. Ei minun maailmassani sukupuoli ole ollut niin merkityksellistä elämän valinnoissa kuin monelle ympärilläni.

Kotona puolisoni kanssa olemme tiimi ja meille molemmille riittää arjen haasteita. Onneksi meillä molemmilla on halua kantaa vastuuta perheestämme ja arjen tasapainosta. Yhteistyössä on voimaa, ei sukupuoliroolijaoissa. Aion jatkossakin haastaa itseäni niin fyysisesti kuin henkisesti ja mahdollistan sen myös puolisolleni.

MirkaVainikka

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas. Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu