Huumeiden käyttäjien läheisillä ei valinnan varaa, eikä valinnanvapautta

Elämänhallinnan, jaksamisen ja riippuvuusongelman kanssa painiva huumeiden käyttäjä ja hänen läheisensä tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja jo ennen kuin ongelmat ovat ehtineet kasautua. Ehkäisevien ja varhaisen puuttumisen osalta huumeiden käyttäjien läheisten palvelun tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. Monissa kunnissa huumeiden riippuvaisen läheisen roolia ymmärtäviä ammattilaisia ja palveluja ei ole tarjolla. Koenkin velvollisuudekseni kysyä, onko sote -uudistukssa vaarana, että huumeiden käyttäjien näiden läheisten tarvitsemat palvelut unohtuvat? Entä miten valinnanvapaus voi toimi, jos palvelutarjonnasta on jo nyt vajetta? Entä jos kyseessä on palvelu, joka ei ole yrityksille kustannustehokasta tuottaa?

Pahimmillaan uusi valinnanvapauslaki voi hajauttaa huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä palvelut irrallisiksi osiksi tai unohtaa ne kokonaan. Palvelurakenne muuttuu ja palvelujen löytäminen vaatii vaikeassa elämäntilanteessa olevalta liian paljon perehtymistä. Huumeidenkäyttäjällä ja hänen läheisillä on lainkin mukaan oikeus oikea-aikaiseen ja asiantuntevaan riittäviin päihdepalveluihin.

Sosiaali- ja terveysuudistusta koskeva valinnanvapauskeskustelu herättää kysymyksen siitä, keitä aito valinnanvapaus koskee. Tällä hetkellä se näyttää koskevan niitä, joilla on jo valmiiksi hyvät edellytykset valintojen tekemiseen. Valinnanvapauden toteutus tulee tehdä johdonmukaisesti ja harkiten. Ei kiireellä ja liian pinnallisella keskustelulla. Valinnanvapauslainsäädäntöön kohdennettu kritiikki tulee ottaa vakavasti, eikä antaa valinnanvapauslainsäädäntö työn edetä liian nopeasti ja huolimattomasti valmisteltuna lainsäädännöksi.

Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnallisia päihdehuollon palveluita tulee tarjota henkilöille, joilla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia sekä heidän läheisilleen. Huumeiden käyttäjien läheisten toimintakyvyn heikentymiseen liittyviä riskejä tunnistaan vielä liian vähän ja asiantuntevaa sosiaali- ja terveysalan apua on tarjolla läheisille vain harvoissa kaupungeissa.

Kun ei ole valinnan varaa, ei voi olla valinnanvapautta. Tärkeää olisi huolehtia palveluiden saatavuudesta, ei niinkään valinnanvapaudesta. Etenkään, kun sitä ei ole tarjolla tasavertaisesti kaikille. Huumeidenkäyttäjien läheisten lainmukaisessa palveluiden tarjonnassa on alueilla puutteita ja palveluvajetta. Toivon, että tämä palveluvaje korjataan Sote-uudistuksen yhteydessä.

Huumeidenkäyttäjien ja heidän läheistensä näkökulmasta sosiaali- ja terveysuudistuksesta muutos voi tarkoittaa sitä, että palvelut hajautuvat yksityisten toimijoiden, kuntien ja maakuntien tasolle. Palveluja ei ole riittävästi ja kriisissä oleva asiakas löytää palvelun entistä vaikeammin. Sote- uudistuksen tavoitteen tulee olla se, että palveluita on saatavilla riittävästi ja oikea aikaisesti huumeiden käyttäjille ja heidän läheisilleen.

Hyvinvoinnin heikentymisen ennaltaehkäisy, häpeän vähentäminen sekä varhainen tuki läheisille voisi säästää paljon sekä inhimillisesti kuin taloudellisesti. Mahdollisuutena Sote -uudistuksessa on se, että ennaltaehkäisevät palvelut jäävät kuntin. Kun ehkäisevä ja kuntoutus- ja hoitobudjetista erotetaan, kuntien sote – ehkäisevän työhön käytettävä raha on helpommin nähtävissä ja arvioitavissa. Nyt pitää turvata ennalta ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö ja varhainen puuttuminen ennen kuin ongelmat kasvavat valtaviksi. Ei unohdeta heitä, joilla ei ole varaa valita. Turvataan sote -palvelut.