Huumekuolemaan liittyvä suru pysähdyttää

Olen työssäni kohdannut paljon surua, joka liittyy läheisen kokemuksiin, kun tuttava, ystävä tai vaikkapa perheen jäsen painii huumeriippuvuuden kanssa. Huumekuolema ja siihen liittyvä surun käsittely on omaisille monesti vielä vaikeampaa kuin itse päihderiippuvuus. Asiaa ei yleensä tohdita ottaa esille edes perhepiirissä saatikka sanoa julkisesti. Sain tänään olla haastattelemassa huumeisiin kuolleen pojan isää Marko Luukkasta vanhemmuuteen liittyvästä menetyksestä, riittämättömyyden ja voimattomuuden tunteista Päihdepäivät 2017 Open Stagella.

Oikeuslääketieteellisen oikeustoksikologisen yksikön mukaan vuonna 2014 huumeisiin kuoli 349 henkilöä. Päihdehuoltolain (4/1986) auttamisvelvoite ei toteudu huumekuolemien yhteydessä, vaikka kysymys on läheisen akuutista avun tarpeesta. Monesti huumekuolema lamauttaa ja syrjäyttää vainajan omaiset. On surullista, että huumekuolevaa surevan läheisen oikeus tukeen toteutuu vieläkin vaihtelevasti. Huumekuolemat ovat kohtalokkaita sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta. Marko arvioi, että hänen poikansa kuolema vaikutti ainakin kymmeneen ihmiseen, pojan kavereihin ja perheeseen. Moni ei osaa hakea apua ja ajoittain sosiaali- ja terveysalan ammattilaisetkaan eivät osaa arvioida huumekuoleman yhteydessä riittävää tuen tarvetta.

Marko kuvasi vertaavansa kokemusta lapsen kuolemasta maanjäristykseen. Koko elämä ja sen perustukset murtuvat lapsen kuollessa. ”Käyttöaikana elettiin sotatilassa.  Viisi vuotta meni Santerin elämän puolesta taistellessa, kolme vuotta on mennyt surressa. Vaikeinta on ollut hyväksyä oma keinottomuus vanhempana”, Marko kuvaili.

Meille Irti Huumeista ry:llä on tärkeää edistää huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä hyvinvointia. Ammatillista ja vertaistukea tarjotaan koko huumeriippuvaisen perheelle ja apua surevalle on tarjolla myös läheis- ja perhetyön keskuksessa sekä Facebookissa sururyhmässä.