Huumekuolemaa on lupa surra – vaikeneminen ei ole kultaa

”Poika oli erittäin fiksu ja kohtelias. Saimme usein kehuja hänen asiallisesta käytöksestään, jopa poliisilta, jonka tapasimme kuoleman jälkeen. Hän oli kuitenkin liian kiltti ja unohti pitää huolta itsestään. Poika tyytyi usein vähään ja oli aidosti iloinen pienistäkin asioista. Hän osasi olla empaattinen ja onnellinen muiden ilosta, vaikka se teki toisaalta usein myös kipeää, kun hänen oma elämänsä oli sekaisin. Hän oli tavallinen pieni poika, jolla oli pienen pojan unelmia. Suloinen, onnellinen ja helppo lapsi. Sopeutuvainen sekä reipas. Kunnes ajautui vääriin valintoihin ja vääriin ihmissuhteisiin.” kuvailee Ann-Niina Turunen huumeiden takia menehtynyttä poikaansa.

 

Huumeiden käyttäjien läheisille ei ole riittävästi tarjolla heidän erityisen tilanteensa huomioivia palveluita, vaikka lain mukaan myös läheisellä on oikeus saada apua, tukea ja tarvittaessa myös hoitoa. Läheisen päihteiden käyttö voi olla merkittävä kuormittava tekijä, joka vakavasti vaikeuttaa jaksamista ja arjessa selviytymistä ja näkyy mm. sairauspoissaoloina. Palveluihin tarvittaisiin myös päihdesensitiivisen surutyön osaamista.

 

Huumekuolemat ovat turhia kuolemia. Ne koittaa usien liian varhain ja yllättäen. Huumekuolema ja siihen liittyvä surun käsittely läheisten kokemana on jopa vaikeampaa kuin itse päihderiippuvuus. Häpeä, hiljaisuus ja erilaiset voimakkaan ristiriitaiset tunteet monesti ympäröivät huumekuolemaa. Asiasta ei aina tohdita puhua edes perhepiirissä, vaikka kuolema tekee ongelman näkyväksi.

 

Huumeisiin kuolleen läheisen tunteet nousevat pintaan, kun läheisestä kysytään arkipäiväisesti. Mikäli huumeiden käytöstä on vaiettu, ei kuolemastakaan pystytä puhumaan. Huumeriippuvaisen läheisenä elämiseen liittyy aina riittämättömyyden, voimattomuuden, syyllisyyden ja menettämisen tunteita ja pelkoja. Ne korostuvat, kun ensin kamppaillaan läheisen päihderiippuvuuden kanssa ja lopulta joudutaan luopumaan omasta läheisestä. Monesti pyritään vaikenemaan.

 

Huumeiden käyttäjä on aina jonkun läheinen ja jollekin rakas. Hän on lapsi, äiti, isä, sisarus, ystävä siis ihminen. Huumeisiin kuolleet eivät ole aina ‘joku toinen’, pelottava tai vieras. Huumeiden käyttäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä. Toivon, että jatkossa yhä useammalta löytyy rohkeutta tuoda oma kokemuksensa esiin. Huumeriippuvaiset tarvitsevat läheistensä tuen ja ihmisarvoista kohtelua jo eläessään.

 

Ehkäisevän päihdetyön viikko, jota vietämme nyt, on minulle elämän ja kuoleman kysymys. Moni suri ja kaipasi läheisiään pyhäinpäivänä. Minäkin kävin haudalla ja tunsin surun sydämessäni. 7.11.2017 klo 18.00 Helsingin Vanhassa kirkossa järjestetään huumeisiin kuolleiden muistotilauus. Moni on menettänyt läheisiä huumeille. Muistamisesta tulee kummuta halu ehkäistä ongelmia. Siis toimia ehkäisevän päihdetyön viikolla. Meillä on huumeongelma. Ei vaieta sitä kuoliaaksi. Vaikeneminen ei ole kultaa.

MirkaVainikka

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas. Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu