Huumeiden käyttäjä osallinen vai osaton?

Kesä ja lomailu sekä uusin juuri postilaatikosta tipahtanut Taite-lehti pysäytti minut miettimään osallisuuden ja syrjäytymisen prosesseja. Mikä tekee ihmisestä osallisen? Mikä syrjäyttää? THL:n verkkosivujen mukaan syrjäytymisestä puhutaan prosessi, missä keskeistä on yksilön, perheen tai kokonaisen yhteisöjen ajautuminen yhteiskunnassa tavanomaisesti ja yleisesti hyväksyttynä pidetyn elämäntavan, resurssien hallinnan ja elintason ulkopuolelle. Syrjäytyminen on moniulotteinen ja kasautuva prosessi, jossa huono-osaisuuden eri ulottuvuudet vahvistavat toisiaan. Osallisuus yhteisöissä ilmenee ihmisten välisenä arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä.

Osallisuus on puolestaan nostettu keskeiseksi tekijäksi niin Suomen kuin Euroopan toimenpideohjelmissa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja köyhyyden torjuntaan. Jotta ihminen voi olla osallinen, hänellä tulee olla kyky ja taidot huolehtia omista perustarpeistaan ja ymmärtää normaalia yhteiskunnallista toimintaa, jotta hän voi elää osallisena yhteiskunnassamme. Markku Lähteenvuo, joka työskentelee Niuvanniemen sairaalassa lääkärinä, korostaa sosiaalisen kuntoutumisen merkitystä Niuvaniemen sairaalan työssä ja toteaa uusimmassa Taite-lehdessä: ” Onko toivottomia tapauksia? -Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. On olemassa ihmisryhmä, jonka kohdalla vaikuttaisi siltä, että kyvykkyys ottaa huomioon toisia ihmisiä tai heidän kärsimystään puuttuu.” Kommentti kuvaa mielestäni hyvin sitä, ettei voi kokea osallisuutta, jos ei pysty huomioimaan toisia ihmisiä. Oleellista on, voidaanko sosiaalisen kuntoutuksen keinoin vahvistaa ymmärrystä vai ei.

Ilman kykyä ottaa huomioon toiset ihmiset, on haastavaa toimia osallisena yhteiskunnassa. Työssä käyvä huumeiden käyttäjä Mari kuvaa Taite-lehdessä, että tietynlainen kaksoiselämä koskettaa Suomessa monia ihmisiä. Ei vain huumeita käyttäviä. Hän kertoo huolehtivansa aina, ettei huumeiden käyttö näe esimerkiksi peittäen kätensä pitkähihaisella paidalla. Marin huomioista ja ajatuksista voinee havaita, että hän ymmärtää yhteiskunnan sosiaalisia normeja ja huumeiden käyttöön liittyvää stigmaa. Hän on edelleen osallinen yhteiskunnasta, vaikka käyttääkin huumeita.

Huumeisiin liittyvä stigma on vahva. Haasteita on siinä, ettei tutkittua tietoa ole saatavilla riittävästi. Joka tapauksessa on todettava, että huumeita käyttäviä ihmisiä on mukana työelämässä. Satunnainen huumeiden käyttö itsessään ei ihmisiä syrjäytä. Riippuvuussairaus ja antisosiaalisuus sinällään syrjäyttävät. On kuitenkin pidettävä mielessä, että huumeet aiheuttavat riippuvuutta ja huumekokeilukin on riski ihmisen hyvinvoinnille. Syrjäytymisprosessi voi edetä niin, että riippuvuus ottaa vahvemman vallan, työttömyys koittaa ja sen seurauksena ihmisen yhteiskunnallinen huono-osaisuuden kierre vahvistuu. Syrjäytymisen aiheuttaa huumeiden käytön rinnalla huono-osaisuuden ulottuvuudet; taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen huono-osaisuus, johon huumeiden käyttö altistaa.

Markku Lähteenvuo kuvaa, että häntä on aina kiinnostanut se, mikä tekee meistä ihmisiä. Hänen mukaansa: ” Yleisesti antisosiaaliseen maailmankatsomukseen liittyy päihdemyönteisyys. ” Tämä selittänee sitä, miksi moni huumeriippuvainen syrjäytyy ja piut paut välittää yhteiskuntamme normeista. Tämä ei tarkoita sitä, että päihdemyönteisyyteen ei liittyisi aina antisosiaalisuus. Moni huumeiden käyttäjä osaa kantaa vastuuta ja huomioida muut ihmiset, kunnes lopettaa sen. Kysymys kuuluu, koska koittaa se hetki, kun ei enää välittä?

Kesän tärkein viesti lieneekin se, että pidä huolta itsestäsi ja muista! Nautitaan auringosta ja iloitaan positiivista asioista. Ollaan sosiaalisia!

Lue lisää:

TAITE-LEHTI 

THL