Asunnottomuus poistettava

Asunnottomien yötä vietetään 17.10.2018 yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla. THL:n päihdehuollon huumeasiakkaat 2017 -tilastoraportin mukaan päihdehuollon huumehoidon asiakkaista joka kymmenes oli asunnoton. Voitaneen todeta, että asunnottomuuden ja huumeriippuvuuden välille ei voida vetää yhtäläisyysmerkkiä, mutta monilla huumeriippuvaisilla on kokemusta asunnottomuudesta. Huumeiden käyttäjien läheiset puolestaan kantavat huolta siitä, missä heidän läheisensä majoittuvat. Asunto on ihmisoikeus ja sen pitää toteutua.
Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen on todennut, että asunnottomuuden poistaminen on mahdollista kahdessa hallituskaudessa. Helsingin asunnottomien yön avajaispuheenvuoron pitävä psykiatri Ilkka Taipale puolestaan on vaatinut asunnottomuuden poistoa jo pitkään. Hän on vaatinut lisää pienasuntoja, massiivisesti lisää. Tärkeää työtä on tehty yhdessä ja erikseen. Suurkiitos kuuluu myös Vailla vakinaista asuntoa – VVA ry:lle. VVA on toiminut asunnottomien edunvalvojana vaikuttaen yksilötasolla kunkin asunnottoman tilanteeseen, sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Hienoa on, että pitkäaikaisasunnottomuus on Suomessa vähentynyt. Työtä pitää kuitenkin jatkaa.
Asunnottomuuden kokemus jättää ikuisen, kylmän muistijäljen. Väsyneenä katujen kävely on tuskaa. Asunnottomuuteen liittyy monia kokemuksia. Nukkumista kolkoissa, kovissa käytävissä, jatkuvaa ympäristön kuulostelua ja selviytymistä hetkessä. Tästä muistijäljestä sain muistutuksen istuessani erään huumekuntoutujan kyydissä hänen autossaan, Helsinginkadulla. Kun minä muistelin nuoruuttani, hän muisteli jonottamisen tunteita Hurstilla sekä rappukäytävien lämpöä todeten: ”Uskomatonta, että mulla on koti ja mä ajelen tässä autollani. Ennen mä olin tuossa jonossa. Aa tossahan on tuttujakin.” Keskustelun seurauksena jäin pohtimaan luokkaeroja ja eriarvoistumiskehitystä. Osa meistä ihmettelee ruokajonoja. Toiset hakevat niistä turvaa elämän perusasioihin. Perusasioihin, jotka yhteiskuntamme pitäisi perustuslain ja ihmisoikeusjulistusten pohjalta turvata.
Keskustelu sai minut surulliseksi ja herätti sisäisen ihmisoikeustaistelijani. Miksi Suomella ei muka ole varaa pitää huolta ihmisistä? Miksi meillä hyvinvointi- ja tuloerojen annetaan kasvaa? Miksi asuntoja ei riitä kaikille? Asunto on ihmisoikeus. Se lisää hyvinvointia ja turvaa lämmön etenkin kylminä pakkasöinä. Meidän on toimittava ja vaadittava toimia eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun sekä poistettava köyhyys ja asunnottomuus. Meidän tulee rakentaa asuntoja ja tarjota palveluasumista ihmisille, jotka tarvitsevat asumiseen tukea.
Asunto ensin turvaa osaltaan erinomaisella tavalla hyvinvointia. Keskustellaan asunnottomien yössä ja toimitaan yhdessä köyhyyttä ja syrjäytymistä vähentäen. Hyvää YK:n köyhyyden vastaista päivää. Arvio on, että asunnottomuus on poistettavissa kahdessa hallituskaudessa, poistetaan se!
En ole asunnoton.
Olen itse järjestänyt itselleni asunnot.
Ei minulle kukaan asuntoa hommannut.
Ilmoita asiaton viesti
2015 löytyi asunto 32 000 maahantulleelle käden käänteessä. Ei se vaikeata ole, jos on halua.
Ilmoita asiaton viesti
On asunnottomien kannalta harmillista, että korrektius estää blogistin kaltaisilta aktiiveílta tämän argumentin käyttämisen. Se olisi heidän ylivoimaisesti paras ja vahvin argumenttinsa ja asia saisi varmuudella suurempaa mediahuomiota.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ole asuntopulaa.
Sen sijaan Suomessa on asunnontarvitsijoiden rahapula.
Jokainen, jolla on varaa maksaa Helsingin seudun kiskurihintoja, löytää myös asunnon.
Ilmoita asiaton viesti
#4
Miksi pitää asua Helsingissä, joka Suomen reunalla?
Ilmoita asiaton viesti
Ei kenenkään tarvitse asua Helsingissä, mutta jos siihen on varaa, niin asunnon löytäminen ei ole ongelma missään päin maailmaa.
Helsinki lienee yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua?
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kl-ta…
Ilmoita asiaton viesti