Minä olen minä – hyväksy minut
”Mihin minulla on oikeus?” on kysymys, joka kannattaa aika ajoin esittää. On syytä pohtia, mitä siedän muilta ihmisiltä ja mitä en. Mikä saa minut voimaantumaan? Mikä luo arkeeni tasapainoa? Mielenterveysviikkoa vietetään 18.-25.11.2018. Viikon teema on Mun elämä, hyvä elämä. Viikolla keskustellaan siitä, mikä pitää sinun mielesi kunnossa! Mitä loistavin aihe keskusteltavaksi.
Millaiseen kohteluun minulla on oikeus? YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa määritellään se, mihin Suomi on sitoutunut. Valitettavaa on huomata, että perusasiat vaativat edelleen toimia. Erityisen surullista on, ettei kaikkien suomalaisten oikeus terveyspalveluihin ja perusturvaan toteudu asianmukaisesti, vaan huoli varjostaa arkea. Monesti ihmetyttää, miksi puoluerajat ylittävä huoli suomalaisten mielen hyvinvoinnista ja ongelmien tunnistaminen ei kanavoidu rahaksi ja resursseiksi?
Kun mieli järkkyy, ei ihminen jaksa vaatia oikeuksia. Me teemme sitä työtä Irti Huumeista ry:llä! Kun huumeiden käyttäjän läheinen ei jaksa, me pidämme hänen puoliaan. Ihmisillä on oikeus syrjimättömyyteen, hoitoon ja tukeen. Kuitenkin Suomessa parantamisen varaa on huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä päihde- ja mielenterveyspalveluissa, vankilaterveydenhuollossa ja perusturvassa. Perusturvassa, joka luo turvallisuuden tunnetta ja voimaannuttaa tai sitten horjuessaan herättää pelkoja ja vie voimia.
Kyse on luottamuksen tunteesta, että tukea saa ja mieli pysyy virkeänä. Välillä arjessa tuntuu, että asiat eivät etene tai muutokset tapahtuvat kohtuuttoman hitaasti. Onnistumisiakin on. Silti ihmisoikeustyötä Suomessa riittää. Minun jaksamiseni ja arjen tasapainon kannalta oleellista on olla sopivan itsekäs; laiskotella ja pelata jalkapalloa. Esimerkiksi nuo seikat tuovat minun mieleeni arjen tasapainoa.
Jokaisen meistä tuleekin olla ihmisoikeustaistelija. Ihminen, joka toimii muuttaen maailmaa. Meidän on rohjettava sanoittaa kokemuksiamme. Samalla meidän on uskallettava kohdata toinen toisemme. Arvostavalla kohtaamisella meistä jokainen voi vähentää syrjintää. Tärkeää on uskaltaa ja saada olla minä. Kaikkia ei tarvitse eikä voi miellyttää, mutta itselleen on oikeus vaatia syrjimätöntä kohtelua. Aivan kuten vaadimme sitä asiakkaille, ystäville ja muille yhteistyötahoille.
Kohdataan toisemme arvostaen. Minuna ja sinuna. Sinä voit olla mielesi arjentasapainon ihmisoikeustaistelija! Oikein ihanaa mielenterveysviikkoa.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen myös laittanut tyytyväisyydellä merkille, että Irti Huumeista ry on siirtynyt ainakin kommenteissaan rationaalisemmalle linjalle verrattuna mitä kommentit olivat Koskinen-Santavuori-duon aikoihin.
Jotain rippeitä siitä vanhasta, huumeita ja niiden käyttäjiä demonisoivasta ajattelusta taitaa kuitenkin olla jäljellä. Kirjoitit ”kun huumeiden käyttäjän läheinen ei jaksa”. Kysyn nyt, että miksi ihmeessä huumeiden käyttäjän läheinen ei lähtökohtaisesti jaksaisi? Tunnen useita huumeita tai alkoholia käyttäviä ihmisiä, enkä ole nähnyt heidän itsensä tai läheistensä jaksamisessa mitään erityistä huolen tarvetta. Sen sijaan tuntemieni huume- tai alkoholiaddiktien itsensä ja heidän läheistensä jaksamisessa riittää tätä pohdittavaa, mistä ansiokkaasti kirjoitit.
Kuten ymmärtänet, haluan tässä sanoa, että huumeiden käyttö ei merkitse huumeriippuvuutta sen enempää kuin alkoholin käyttö tarkoittaisi alkoholismia. Addiktio ei asu aineessa vaan ihmisessä.
Ilmoita asiaton viesti